KKO 1921 II 299. Talollinen K. Kilpijoki autoliikkeenharjoittaja E. Salmea vastaan vekselijutussa. Tampereen RO:ssa vaati E. Salmi, että K. Kilpijoki, joka oli Ylöjärven pitäjän Ylöjärven kylästä olevan palstatilallisen M. Haapaniemen holhooja, velvoitettaisiin sillä perusteella että M. Haapaniemi oli joulukuussa 1918 hyväksynyt Salmen sitä ennen saman joulukuun 12 p:nä 6 kuukaudelle asettaman 45,000 mk:n vekseliin ja sitä vastaan saanut Salmelta sanotun rahamäärän, Haapaniemen varoista suorittamaan E. Salmelle vekselin sisällyksestä maksamatta olevat 40,000 mk. korkoineen. Kanteesta kuultuna kielsi K. Kilpijoki, että Haapaniemi, joka 13/1 1919 oli mielisairauden takia asetettu holhouksen alaiseksi, olisi hyväksynyt k. o. vekseliä, tahi että hyväksyminen ainakaan olisi tapahtunut ennen Haapaniemen holhouksen alaiseksi joutumista, minkä vuoksi ja kun Haapaniemi ei ollut saanut vekselistä vastiketta, Kilpijoki vastusti kannetta. RO lausui päät. 19/1 1920 selvitetyksi, että M. Haapaniemi oli hyväksynyt p. a. vekselin, minkä vuoksi ja kun tuo hyväksyminen oli tapahtunut ennen hänen holhouksen alaiseksi julistamistaan eikä K. Kilpijoki ollut voinut näyttää, ettei Haapanieni olisi saanut vekselistä vastiketta, eikä myöskään, että Haapaniemi vekseliä tehdessään olisi ollut siihen määrään henkisesti vajavainen, ettei hän olisi käsittänyt tekojensa seurausta, RO velvoitti K. Kilpijoen M. Haapaniemen varoista alkuperäistä kuitattua vekseliä vastaan heti Maksamaan E. Salmelle 40,000 mk. 6 % korkoineen heinäkuun 14 p:stä 1919, jolloin vekseli oikeudenkäynnissä esitettiin Kilpijoelle. Turun HO vahvisti tuom. 28/9 1920 RO:n päätöksen. KKO (oikeusneuvokset Blåfield ja Sorva): Koska jutussa estitetyn selvityksen perusteella täytyi pitää todettuna että M. Haapaniemi, joka 13/1 1919 oli mielisairauden takia asetettu holhouksen alhaiseksi, jo siihen aikaan, jolloin hänen oli ilmoitettu hyväksyneen p. a. vekselin, oli ollut sellaisessa mielentilassa, ettei hän ollut laillisin vaikutuksin voinut tällaiseen toimeen ryhtyä, niin ja kun myöskään ei ollut näytetty Haapaniemen saaneen vekselistä vastiketta eikä hän siis ollut vaadittuun maksusuoritukseen velvollinen, KKO, kumotan HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, hylkäsi E. Salmen jutussa ajaman kanteen.

(Oikeusneuvos Andersin katsoi RO:n istunnossa 12/6 1919 tehdyn pöytäkirjan kyllä osottavan, että M. Haapaniemi häntä silloin kuulusteltaessa oli myöntänyt p. a. vekselin oikeaksi; mutta koska tälle myöntämiselle ei voitu antaa merkitystä siihen nähden, että Haapaniemi sitä ennen mielisairauden vuoksi oli asetettu holhouksenalaiseksi, ja asiassa oli käynyt selville, ettei vikaselissä oleva Haupaniemen nimikirjoitus ollut hänen itsensä kirjoittama, vaan että sen alla oli erityinen nimimerkki, jonka E. Salmi oli ilmoittanut Haapaniemen tekemäksi sen vuoksi ja kun veliselin hyväksymistä ei oltu todistettu sillä tavoin kuin oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 §:ssä ja 28/6 1798 annetun kuninkaallisen asetuksen 1 §:ssä säädettiin, yhtyi oikeusneuvos lopputulokseen, johon oikeusneuvos Sarva oli lausunnossaan johtunut.