KKO 1925 I 13. Kun ostaja on ollut alaikäinen ja täysi-ikäiseksi tultuaan vasta myyjän kuoltua hyväksynyt kaupan niin kiinteistökauppa on julistettu mitättömäksi.

Då köparo varit minderårig och sedan han blivit myndig först efter säljarens död godkänt köpet, förklarades fastighetsköpet ogiltigt.

Haastatettuansa M. V. Mäkelän Tyrvään KO:teen Milia Amanda Mäkelä y. m. olivat siellä lausuneet, että Milia Amanda Mäkelän y. m. vanhemmat A. V. ja Alina Eufrosyne Mäkeä, joista jälkimmäinen oli kuollut 4/1 1915 ja A. V. Mäkelä 27/2 1920, olivat 1/7 1913 kirjallisesti luovuttaneet omistamansa Mäkelän tilan Kiikan pitäjän Meskalan kylässä silloin alaikäisenä olleelle vanhimmalle pojalleen M. V. Mäkelälle. Koska tämä luovutus kuitenkin siihen nähden ettei M. V. Mäkelällä luovutuskirjaa tehtäessä ollut ollut edustajaa sitä hyväksymässä ja ettei luovutusta myöskään oltu ilmoitettu asianomaisen holhouslautakunnan hyväksyttäväksi, oli mitätön, oli Milia Amanda Mäkelä ja hänen asia kumppaninsa kun M. V. Mäkelä siitä huolimatta oli tuon luovutuksen perusteella vaatinut itselleen omistusoikeutta Makelän tilaan laissa huudattamalla sen, anoneet että mainittu luovutuskirja julistettaisiin saantokirjana mitättömäksi ja että Mäkelän tilan omistusoikeus selitettäisiin kuuluvaksi kaikille M. V. ja Alina Eufrosyne Mäkelän oikeudenomistajille.

M. V. Mäkelä oli huomauttanut, ettei myyjä lain mukaan ollut oikeutettu moittimaan tekemäänsä kauppaa ja ettei Milia Amanda Mäkelällä ja hänen asiakumppaneillaan niin ollen, ja koskei heillä ollut parempaa oikeutta kaupan moittimiseen kuin A. V. ja Alina Eufroyne Mäkelällä, ollut kannevaltaa asiassa. Muutoin oli M. V. Mäkelä vastannut, että hän oli täysi-ikäiseksi tultuaan hyväksynyt puheena olevan kaupan ja myös allekirjoittanut siitä tehdyn kauppakirjan, sekä sentähden, ja kun tilan luovuttaminen siis oli tapahtunut lailllisesti, vastustanut kannetta.

KO antoi päätöksensä 24/4 1922, ja sen ohessa että Milia Amanda Mäkelällä ja hänen asiakumppaneillaan julistettiin olevan asiassa kannevaltaa, kihlakunnaoikeus lausui, että koska M. V. Mäkelä, ostaessaan kauppakirjalla 1/7 1913 vanhemmiltaan Mäkelän tilan, oli ollut alaikäinen eikä Hänelle oltu määrätty oikeudenvalvojaa M. V. Mäkelä ei ollut ollut pätevä tekemään sanottua kauppaa, minkä vuoksi ja kun sillä seikalla, että hän täysi-ikäiseksi tultuaan varsta molempien myyjien kuoleman jälkeen oli hyväksynyt tuon kaupan ja mainitun kauppakirjan nojalla saanut kiinnekirjan Mäkelän tilaan, ei ollut mitään merkitystä arvosteltaessa kaupan pätevyyttä, kihlakunnanoikeus julisti kauppakirjan mitättömäksi ja Mäkelän tilan, puheena olevan kaupan estämättä, kuuluvaksi A. V. ja Alina Eufrosyne Mäkelän oikeudenomistajille.

M. V. Mäkelä haki muutosta.

Turun HO t. 17/7 1923: Ei muutosta.

M. V. Mäkelä haki muutosta.

KKO t. 7/4 1925 (Oikeusneuvokset Hirvinen ja Andersin sekä hovioikeudenneuvos Voipio): ja koska M. V. Mäkelä silloin, kuin hänen vanhempansa A. V. ja Alina Eufrosyne Mäkelä myivät hänelle puheena olevan tilan, oli ollut alaikäinen eikä oikeudenvalvojakaan hänen puolestaan ollut ollut sopimuskumppanina kauppaa päättämässä, sentähden ja kun Alina Eufrosyne Mäkelä oli kuollut M. V. Mäkelän vielä alaikäisenä ollessa eivätkä Milia Amanda Mäkelä y. m., jotka äitinsä kuollessa yhdessä M. V. Mäkelän kanssa perivät hänet, itse tai heidän holhoojansa ole antanut kauppaan suostumustaan M. V. Mäkelän täysi-ikäiseksi tultuaan halutessa puolestaan sen hyväksyä, joten tällä hyväksymisellä ei oltu voitu mainittua kauppakirjan tekotilaisuudessa ollutta laillisen sopimuskumppanin puutetta korvata, KKO katsoi ettei kysymyksenalaisen kauppakirjan laatimisen ja mainitun hyväksymisen kautta ollut tullut aikaan sellaista kauppaa, jolla M. V. Mäkeä olisi saanut omakseen sanotun tilan, ja harkitsi sen vuoksi oikeaksi jättää asian HO:den tuomion lopputuloksen varaan.