KKO 1928 I 53. Kysymys velkakirjan pätevyydestä. Fråga om giltighet av skuldsedel.

Haastatettuaan S. V. Boijerin ja A. Juslinin Espoon KO:een F. Venlin oli vaatinut, että Boijer ja Juslin velvoitettaisiin holhoojantoimessaan holhottinsa tilanomistaja C G Avellanin varoista Venlinille suorittamaan Avellanin 3/3 1919 täysivaltaisena haltijalle asettaman, vaadittaessa erääntyvän velkakirjan määrä 300,000 markkaa 5 prosentin korkoineen velkakirjan antopäivästä, minkä velkakirjan Venlin oli saanut omakseen 24/3 1925 tehdyssä maankaupassa K. Nyholmilta.

Kanteesta kuultuina Boijer ja Juslin olivat kieltäneet, että Avellan olisi allekirjoittanut kanteen perusteeksi pannun velkakirjan sekä väittäneet, että Avellan jo velkakirjan tekoaikana oli ollut mielisairas, joten hän, jos hänen nimensä velkakirjassa olisi oikea, ei ollut voinut velkakirjaa itseään sitovasti antaa, mihin lisäksi tuli, ettei Avellan ollut saanut minkäänlaista vastiketta velkakirjasta, vaan oli Avellan, jos velkakirja oli olkea, antanut sen Nyholmille tämän vaikutuksesta sellaisten olosuhteiden vallitessa, ettei sitä lain mukaan tarvinnut lunastaa. Näin ollen ja kun eivät F. Venlinin ja K. Nyholmin mainittu maankauppa eikä siinä tapahtunut velkakirjan siirto myöskään olleet todelliset vaan kauppa oli tehty näön vuoksi tarkoituksessa saattaa velkakirjan siirto Venlinille todennäköiseksi Boijer ja Juslin olivat vaatineet kannetta hylättäväksi.

KO 24/2 1926, lausui selvitetyksi, että Avellan, joka KO:n 26/2 1925 julistamalla päätöksellä oli asetettu holhouksen alaiseksi, oli 3/3 1919, jolloin hän siis vielä oli voinut tehdä itseään sitovia oikeustoiinia, antanut K. Nyholmille puheena olevan velkakirjan, jolle kasvoi 5 prosentin korko ja joka sittemmin kerrotussa kiinteistökaupassa oli joutunut F. Venlinin haltuun, minkä vuoksi ja kun ei oltu esitetty selvitystä siitä, ettei Venlin, vastaanottaessaan mainitun velkakirjan, olisi ollut vilpittömässä mielessä, KO velvoitti Boijerin ja Juslinin Avellanin holhoojina alkuperäistä kuitattua velkakirjaa vastaan Avellanin omaisuudesta Venlinille maksamaan velkakirjan määrän 300,000 markkaa 5 prosentin vuotuisine korkoineen velkakirjan antopäivästä 3/3 1919.

Turun HO (Hovioikeudenneuvos Bronikowsky sekä asessorit Sahlstein ja Wallén) 17/6 1927: ei muutosta.

Sekä F. Wenlin että Boijer ja Juslin anoivat muutosta.

KKO (Presidentti Grotenfelt, oikeusneuvokset Pehkonen ja Fagerström sekä hovioikeudenneuvos Erikson) tuom. 23/10 1928 havaitsi tosin selvitetyksi, että Avellan, joka 26/2 1925 oli mielisairauden vuoksi pantu holhouksen alaiseksi, oli laatinut ja allekirjoittanut kysymyksessä olevan Majalammin kartanossa 3/3 1919 päivätyn velkakirjan sekä mainittua päivää myöhemmin, selvittämätöntä milloin ja missä, lahjoittamis-tarkoituksessa luovuttanut sen K. Nyholmille. Sen ohessa oli kumminkin selville tullut; että Avellan jo vuonna 1919, kuten sitä seuraavinakin vuosina, ennenkuin hän vuonna 1923 joutui ilmeisesti mielisairaaksi, oli osoittanut erinäisiä sellaisia sieluntoiminnan häiriöitä joita ilman ei voida olettaa todennäköiseksi, että Avellan olisi tehnyt paheena olevan lahjoituksen. Koska tätä lahjoitusta näin ollen oli pidettävä Avellanin häiriytyneen sieluntoiminnan osaltaan aikaan saamana ja kyseenalaista velkasitoumusta siis mitättömänä, KKO tutki oikeaksi, kumoten HO:n tuom. ja KO:n päät., hylätä kanteen.