KKO 1928 II 7. E. Pajun konkurssiin luovutetun pesän toimitsijamies A. Kontulainen — J. ja Aino Paju, takaisinsaanti. Kurkijoen KO:ssa A. Kontulainen oli lausunut, että E. Paju oli 11/11 1925 tehdyllä kauppakirjalla yhdessä vaimonsa Elisa Pajun kanssa 20000 markan suuruiseksi merkitystä, myyjille suoritettavalla eläkkeellä maksetuksi kuitatusta hinnasta J. ja Aino Pajulle luovuttanut E. ja Elisa Pajun omistaman Kannelmäki nimisen tilan R.N:o 5⁴ Soskuan kylässä sillä olevine irtaimistoineen. Mutta kun myyjät ja ostajat eivät olleet kerrottua kauppaa samalla kertaa kahden todistajan saapuvilla ollessa päättäneet, eikä J. Pajulle, hänen ollessaan kaupan teon aikaan alaikäinen, ollut kaupassa ollut laillista edustajaa ja kauppa näin ollen oli mitätön sekä se sitäpaitsi loukkasi E. Pajun 1/4 1926 alkaneen konkurssin velkojain oikeutta, A. Kontulainen oli vaatinut, että sanottu tilankauppa sekä J. ja Aino Pajun sille 10/2 1926 ja 3 päivänä seurannutta syyskuuta saamat lainhuudot julistettaisiin mitättömäksi ja myyty tila konkurssipesälle peräytyneeksi. KO 19/1 1927 lausui selvitetyksi, että E. ja Elisa Paju olivat edellä kerrotulla kauppakirjalla heille suoritettavalla elinkautisella eläkkeellä maksetuksi kuitatusta 20000 markan hinnasta J. ja Aino Pajulle myyneet mainitun tilan R.N:o 5⁴ Soskuan kylässä, mutta että tuo kauppa, jota tehdessä J. Paju oli ollut alaikäinen, tarkoitti E. Pajun velkojien oikeuden loukkaamista, minkä vuoksi, ja kun ei se seikka, että J. Paju täysi-ikäiseksi tultuaan olisi kaupan hyväksynyt, ollut tehnyt sitä lailliseksi, KO julisti sanotun kaupan ja sen nojalla yllämainittuina päivinä annetut lainhuudot mitättömiksi sekä velvoitti J. ja Aino Pajun luovuttamaan mainitun tilan konkurssipesän hallintaan. Viipurin HO 16/6 1927: koska puheenaoleva kauppa, jonka nojalla J. ja Aino Paju olivat saaneet sen esineenä olleen tilan hallintaansa, oli J. Pajunkin osalta katsottava tulleen pätevästi hyväksytyksi hänen tultuaan täysi-ikäiseksi 15/6 1926 eli siis enemmän kuin 30 päivää ennen konkurssin alkua, eikä A. Kontulainen ollut väittänytkään J. ja Aino Pajun kauppaa tehdessään tienneen että E. Paju silloin olisi ollut kykenemätön täyttämään sitoumuksensa ja että kaupalla siis olisi tarkoitettu E. Pajun velkojain oikeuden loukkaamista, niin, ja kun konkurssipesällä näin ollen ei ollut oikeutta saada tilaa J. ja Aino Pajulta konkurssipesälle peräytetyksi, HO kumoten KO:n päät. hylkäsi A. Kontulaisen kanteen. KKO tuom. havaitsi selvitetyksi, että J. Paju, joka k. o. kauppaa tehtäessä alaikäisenä ollen ei ollut kaupassa laillisesti edustettuna, tosin oli tultuaan täysi-ikäseksi, 27/9 1926 osaltaan hyväksynyt tuon kaupan; mutta kun tämä hyväksyminen, E. Pajun ollessa tällöin konkurssissa, ei ollut tehnyt kauppaa, jossa J. Pajulle oli katsottava tarkoitetun luovuttaa omistusoikeus puoleen kaupan esineenä olleesta tilasta, hänen kohdaltaan päteväksi, niin KKO harkitsi oikeaksi, tältä kohden kumoten HO:n tuom. vahvistaa KO:n päät. lopputuloksen, mikäli se koski J. Pajulle myytyä puolta tilasta RN:o 5⁴ Soskuan kylässä. Mitä sitten juttuun muutoin tuli, niin, koska puheenaolevan kaupan oli näytetty Aino Pajun kohdalta tapahtuneen lain säätämässä järjestyksessä, eikä E. Pajun joutuminen konkurssiin, kun kaupasta ja siinä myydyn kiinteistön lainhuudatuksesta oli konkurssin alkamiseen kulunut enemmän kuin 30 päivää, konkurssisäännön 46 §:n b) kohdan säännösten johdosta aiheuttanut kaupan peräytymistä, KKO katsoi, ettei oltu esitetty syytä tältä. kohden muuttaa HO:n tuom. lopputulosta.