KKO 1933 II 19. Sigrid Cecilia Laurila; --tuomioistuimen laillisuus velkomisasiassa, jossa holhooja holhottavansa puolesta on vastaajana, kun holhoojalla ja holhottavalla on eri asuinpaikat. Mielisairauden takia holhottavaksi määrätyn miehensä Otto Fredrik Laurilan holhoojalle Akaan pit. Sotkian kylässä asuvalle maanviljelijälle August Laurilalle toimituttamansa haasteen pohjalta Sigrid Cecilia Laurila oli Tampereen RO:ssa lausunut, että KKO oli Sigrid Cecilia Laurilan kanteesta 2/10 1930 antamallaan tuomiolla määrännyt, että hänelle Otto Fredrik Laurilasta myönnetyn pesäeron johdosta 21/2 1928 toimitettu pesänositus oli oikaistava siten, että se 23,000 markan suuruinen rahamäärä, joka Sigrid Cecilia Laurilalle Asunto O. Y. Sorinahde nimisessä yhtiössä yksityisesti kuuluneiden kahden osakkeen myyntihinnasta oli talletettu Tampereen Säästöpankkiin, mutta pesänositusta toimitettaessa katsottu yhteiseen pesään kuuluvaksi, oli luettava Sigrid Cecilia Laurilan yksityiseksi omaisuudeksi. Koskei August Laurila kuitenkaan ollut suostunut oikaisemaan pesänosoitusta KKO:n määräämällä tavalla, Sigrid Cecilia Laurila oli vaatinut, että RO velvoittaisi August Laurilan holhoojantoimessaan suorittamaan hänelle puolet edellä mainitusta määrästä eli 11,500 markkaa talletuskorkoineen luettuna helmikuun 21 p:stä 1928. August Laurilan väitettyä että, koska sekä hänen että Otto Fredrik Laurilan koti- ja asuinpaikka oli Akaan pitäjä, RO ei ollut oikea tuomioistuin juttua käsittelemään, RO 18/4 1932: koska kanteen tarkoituksena oli saada August Laurila, Otto Fredrik Laurilan holhoojana, velvoitetuksi suorittamaan kysymyksessä oleva määrä holhottinsa varoista eikä kanne siis koskenut August Laurilan holhoojana holhottinsa puolesta hoitamien rahojen tilittämistä eikä myöskään August Laurilan holhoojana tekemää toimenpidettä, niin ja kun Otto Fredrik Laurilan kotipaikka kieltämättä ei ollut Tampere, RO, nojautuen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:ään, verrattuna saman luvun 4 §:ään, ei katsonut olevansa oikea tuomioistuin asiaa käsittelemään eikä sen vuoksi ottanut sitä tutkittavakseen. Turun HO 13/1 1933: koskei jutussa ollut kysymys holhotin ja holhoojan välisistä suhteista eikä August Laurilan koti- ja asuinpaikka ollut Tampere, jätti jutun RO:n päätöksen lopputuloksen varaan. KKO p: koska kysymyksessäolevaa saatavaa koskeva kanne oli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n nojalla ajettava siinä oikeudessa, jonka piirissä velallisen Otto Fredrik Laurilan koti- ja asuinpaikka oli, eikä ollut näytetty, että Otto Fredrik Laurilalla, joka häntä holhouksen alaiseksi määrättäessä oli asunut Tampereella ja jonka holhous edelleen oli mainitun kaupungin RO:n alainen, olisi juttua vireillepantaessa ollut vakinainen kotipaikka muualla kuin sanotussa kaupungissa, sen vuoksi ja kun RO:n ei siis olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella kieltäytyä ottamasta juttua tutkittavakseen, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n ja RO:n päätökset palauttaa jutun viimeksimainittuun oikeuteen, jonka tuli ilmoituksesta ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.