KKO 1934 II 267. Annettu 16.5.1934. Insinööri Eino Liljeroos, alaikäisten Maj Lis, Carl Erik ja Henrik Valdemar Dahlströmin holhoojana,-- Helsingin osakepankki; irtain omaisuus; kuuluiko eräs postimerkkikokoelma velallisen konkurssipesälle, vai hänen alaikäisille lapsilleen? Sittenkuin insinööri Karl Walter Arvid Dahlströmin ja hänen vaimonsa Anna Elisabeth Dahlströmin konkurssipesän velkojainkokous oli 16/1 1933 mainitsemillaan perusteilla hylännyt konkurssipesän velkojan Helsingin Osakepankin vaatimuksen, että konkurssipesän olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin saadakseen insinööri Dahlströmin luovuttamaan konkurssipesälle erään postimerkkikokoelman, jota Dahlström ei ollut ilmoittanut pesäluetteloonsa, mutta jättänyt niille konkurssipesän velkojille, jotka kannattivat Helsingin Osakepankin sanottua vaatimusta, oikeuden erikseen riidellä postimerkkikokoelman luovuttamisesta konkurssipesälle, niin oli Helsingin Osakepankki haastatettuaan insinööri Liljeroosin Tampereen RO:teen siellä vaatinut, että Liljeroos, joka sen jälkeen kuin Dahlströmin aviopuolisoiden omaisuus oli luovutettu konkurssiin, oli määrätty heidän edellä mainittujen alaikäisten lastensa holhoojaksi ja siinä toimiessaan oli ottanut puheenaolevan postimerkkikokoelman haltuunsa, velvoitettaisiin luovuttamaan se konkurssipesälle. Insinööri Liljeroosin vastustettua kannetta väittäen postimerkkikokoelman kuuluvan sanotuille holhottavilleen RO, kuultuansa myöskin Dahlströmin aviopuolisoiden konkurssipesän hallintoa, päät. 7/8 1933 lausui selvitetyksi, että insinööri Dahlström oli monena vuotena ennen hänen ja vaimonsa joutumista konkurssitilaan kerännyt mainituille lapsilleen postimerkkejä ja myöskin keräyttänyt niitä sanotuilla lapsillaan, joiden keräämiä posti merkkejä ei kuitenkaan ollut näytetty liitetyiksi Dahlströmin postimerkkikokoelmaan, sekä ettei Dahlströmin keräämää postimerkkikokoelmaa ollut luovutettu hänen ja vaimonsa konkurssipesälle. Koska insinööri Dahlström kerätessään sanotun, raha-arvoltaan huomattavan postimerkkikokoelman, josta ei ollut väitettykään voitavan erottaa lasten siihen mahdollisesti keräämiä postimerkkejä, oli ollut lastensa lakimääräinen holhooja eikä kokoelmaa ennen konkurssin alkua ollut luovutettu lasten uskotulle miehelle, sentähden ja kun omistusoikeuden sanottuun kokoelmaan siis ei voitu katsoa siirtyneen Dahlströmin lapsille, vaan kokoelma oli katsottava kuuluvan konkurssipesän varoihin, RO velvoitti insinööri Liljeroosin, joka piti riidanalaista postimerkkikokoelmaa hallussaan, luovuttamaan sen Dahlströmin aviopuolisoiden konkurssipesälle. Insinööri Liljeroos haki muutosta huomauttamalla muun muassa että, koskei Helsingin Osakepankin asiamiehenä RO:n istunnossa 3/7 1933 esiintynyt varatuomari Juho Niilo Lehtinen, joka valtuutuksenaan oli esittänyt Helsingin Osakepankin varatuomari Viljo Henrik Tavelalle tai hänen määräämälleen antaman, varatuomari Tavelan Lehtiselle tahi tämän määräämälle siirtämän valtakirjan, ollut oikeutettu siirtämään valtakirjaa kolmannelle henkilölle eikä varatuomari Aarne Rekola, jolle Lehtinen oli valtakirjan edelleen siirtänyt, siis ollut voinut esiintyä Helsingin Osakepankin asiamiehenä RO:n istunnossa seuranneen elokuun 7 p:nä, RO:n olisi pitänyt jättää juttu viimeksisanottuna päivänä, jolloin Helsingin Osakepankki siis ei ollut RO:ssa, laillisesti edustettuna, enempään tutkintoon ottamatta. Turun HO 9/2 1934, jättäen insinööri Liljeroosin edelläkerrotun muistutuksen huomiotta, pysytti RO:n itse asiasta julistaman päätöksen. KKO t: ei muutosta.