KKO 1937 II 302. Kälviän ja Ullavan jakokunta--suutari Urho Patrik Riihimäki, työmiehenvaimo Selma Nieminen ja myllärinvaimo Hilma Koskinen; häätö; uskotun miehen, joka oli määrätty valvomaan oikeustoimikelpoisuutta vailla olevan henkilön oikeutta taloudellisissa asioissa, ei ole katsottu olevan oikeutetun myymään tämän hallitsemaa maa-aluetta. Vaasan l:n Mh:n Iykättyä asian riitaisena tuomioistuimen käsiteltäväksi Kälviän ja Ullavan jakokunta oli Kälviän KO:ssa lausunut, että jakokunnan kokous oli 28/11 1930 hyväksynyt Urho Patrik Riihimäen ja hänen asiakumppaniensa isän, sittemmin kuolleen itsellisen Kustaa Aadolf Kaura-ahon tarjouksen, jonka mukaan hän oli jakokunnalle maksusta luovuttava hallinnassaan olleen Rytikari nimisen maa-alueen rakennuksineen Kälviän pitäjän Ruotsalon kylässä, ja että Kaura-ahon 18/3 1931 määrätty uskottu mies talollinen Kalle Johan Peitso oli kauppakirjalla heinäkuun 4 p:ltä 1931 Kaura-ahon puolesta vahvistanut sanotun luovutuksen. Kun Urho Patrik Riihimäki ja hänen asiakumppaninsa oikeudettomasti olivat ottaneet kysymyksessäolevat rakennukset ja maa-alueen haltuunsa, jakokunta oli vaatinut heidän velvoittamistaan häädön uhalla luovuttamaan ne jakokunnan hallintaan. KO 20/2 1936 mainitseminsa perustein velvoitti Urho Patrik Riihimäen ja hänen myötäpuolensa häädön uhalla luovuttamaan Rytikarin maa-alueen rakennuksineen Kälviän ja Ullavan jakokunnan hallintaan sekä korvaamaan jakokunnan lääninhallituksessa ja KO:ssa olleet kulut. Vaasan HO 27/11 1936 lausui jääneen näyttämättä, että Kustaa Aadolf Kaura-aho itse`olisi myynyt kysymyksessäolevan omaisuuden Kälviän ja Ullavan jakokunnalle tahi antanut suostumuksensa myyntiin, minkä vuoksi ja kun Kalle Johan Peitso, joka oli määrätty Kaura-ahon uskotuksi mieheksi valvomaan tämän oikeutta taloudellisissa asioissa, ei tuon määräyksen nojalla ollut ollut oikeutta myymään Kaura-ahon omaisuutta tämän suostumuksetta, HO, kumoten KO:n päätöksen, hylkäsi kanteen. KKO (oikeusneuvokset Idestam ja Möller) t: koska asiassa oli selvitetty, ettei Kustaa Aadolf Kaura-aho tehdessään kanteessa mainitun myyntitarjouksen ollut ollut oikeustoimikelpoinen, eikä Kalle Johan Peitso, joka oli määrätty Kaura-ahon uskotuksi mieheksi valvomaan tämän oikeutta taloudellisissa asioissa, tuon määräyksen nojalla ollut ollut oikeutettu myymään kysymyksessä olevaa maa-aluetta rakennuksineen, niin KKO katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Asian laatuun nähden Urho Patrik Riihimäelle ja hänen myötäpuolilleen ei ollut tuleva korvausta oikeudenkäyntikuluista KKO:ssa: (Oikeusneuvos Piipponen hyväksyi jutun esittelijän antaman näin kuuluvan mietinnön: "KKO katsonee selvitetyksi, että Kustaa Aadolf Kaura-aho on Kälviän ja Ullavan jakokunnan kokouksessa 28/11 1930 suullisesti tarjonnut jakokunnalle ostettavaksi kysymyksessäolevat rakennuksensa ynnä mahdollisen oikeutensa sanottuun maa-alueeseen ja että, jakokunnan sanotussa kokouksessa hyväksyttyä Kaura-ahon tarjouksen, Kaura-aholle 18/3 1931 määrätty uskottu mies Kalle Johan Peitso on edellämainitussa 4/7 1931 tehdyssä kauppakirjassa Kaura-ahon puolesta hyväksynyt sanotun kaupan, minkä vuoksi ja kun Urho Patrik Riihimäki ja hänen asiakumppaninsa eivät olleet väittäneetkään, että heillä vuokraoikeuden perusteella olisi oikeus pitää puheenaolevaa maa-aluetta hallussaan, KKO harkinnee oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan." - Oikeusneuvos Kaila oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Piipponen. -- Presidentti Pehkonen lausui: "havaitsen asiakirjoista ilmenevän, että jutussa ovat Kälviän ja Ullavan jakokunnan nimessä kannevaltaa käyttäneet eräissä jakokunnan kokouksissa, niissä laadittujen pöytäkirjojen mukaan, asiamiehiksi määrätyt henkilöt. Koska kumminkaan ei ole selvitetty, että ne henkilöt, jotka ovat allekirjoittaneet sanotut pöytäkirjat, omistavat jakokuntaan kuuluvat tilat ja siis ovat oikeutetut käyttämään kannevaltaa puheenaolevasta jakokunnan kaikille osakkaille yhteisesti kuuluvaksi ilmoitetusta oikeudesta, olisin tahtonut, poistaen HO:n ja KO:n kaikki toimenpiteet jutussa, jättää tutkittavaksi ottamatta mitä jakokunnan nimessä on jutussa kannettu. Äänestyksen johdosta kumminkin pakotettuna tutkimaan jutun ja siis myöskin jakokunnan muutoksenhakemuksen, olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, paitsi että velvoitan jakokunnan Urho Riihimäelle ja hänen myötäpuolilleen korvaamaan heillä jutusta täällä olleet kulut.)