KKO 1937 II 616. Annettu 17.12.1937. Talollinen Frans Mäkynen; korvausta on vaadittu holhouslautakunnan puheenjohtajalta hänelle kuuluvien velvollisuuksien laiminlyömisen perusteella; kanne hyväksytty. Talollisen Oskari Leponiemen Amerikassa tietymättömissä oleskelevien tilallisenlasten Frans Vihtori, Konstantin, Allina ja Hilja Maria Frigårdin uskottuna miehenä ajamasta kanteesta Jämijärven KO 9/12 1935 lausui selvitetyksi että talollisen Jalmari Vihusen helmikuun 23 p:stä 1922 maaliskuun 9 p:ään 1931 toimiessa sanottujen Frigårdin sisarusten uskottuna miehenä Jamijärven kunnan holhouslautakunta, jonka holhouslain mukaan oli ollut lähinnä valvottava, että Vihunen asianmukaisesti hoiti uskotun miehen toimessaan haltuunsa saamaansa omaisuutta, ja jonka erityisesti oli tullut Vihusen toimestaan antamia tilejä tarkastaessaan katsoa miten omaisuutta oli hoidettu, ja vaatia nähtävikseen tileihin kuuluvat todisteet ja arvopaperit todetakseen, että Vihunen oli omaisuuteen nähden menetellyt lain mukaisesti, oli tuon velvollisuutensa lyönyt laimin ja muistutuksetta vuosi vuodelta hyväksynyt tilit, todisteita, joita laisinkaan ei ollut tileihin liitetty, Vihuselta vaatimatta. Sen vuoksi ja kun Jalmari Vihunen holhouslautakunnan kerrotun laiminlyömisen johdosta oli päässyt uskotun miehen toimessaan kavaltamaan Frigårdin sisarusten varoja 22,000 markkaa, jotka hänet KO:n päätöksellä lokakuun 14 p:ltä 1932 sitten oli velvoitettu 5 prosentin korkoineen edellisen elokuun 31 p:stä suorittamaan hänen jälkeensä uskotuksi mieheksi määrätylle Oskari Leponiemelle, mutta joita ulosottotoimin ei ollut saatu häneltä perityksi, sekä tapahtunut laiminlyöminen siihen nähden, että Frans Mäkynen holhouslautakunnan puheenjohtajana yksinään oli toimittanut tilien tarkastamisen ja hän puheenjohtajana oli ollut velvollinen holhouslautakunnan hallussa olleiden asiakirjojen johdolla ensi kädessä tarkkailemaan Vihusen toimintaa uskottuna miehenä ja havaittuaan, ettei Vihunen ollut tileihinsä liittänyt todisteita, viivytyksettä ilmoittamaan asian holhouslautakunnan käsiteltäväksi, oli luettava yksinomaan Mäkysen syyksi, KO holhouslain 72 §:n 3 momentin nojalla velvoitti Mäkysen siten ilmeisellä huolimattomuudellaan aiheuttamansa vahingon korvaukseksi suorittamaan Leponiemelle tämän uskotun miehen toimessa 22,000 markkaa 5 prosentin korkoineen elokuun 31 p:stä 1932 ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Turun HO 18/6 1937: ei muutosta. KKO p. katsoi, ettei Frans Mäkynen, joka oikeuksien mainitsemin tavoin ja varsinkin siten, ettei hän ollut vaatinut selvitystä siitä, olivatko varat olleet ja miten sijoitettuina tallella, mikä Jalmari Vihusen esittämistä tileistä ei ollut laisinkaan käynyt ilmi, oli lyönyt laimin hänelle holhouslautakunnan paheenjohtajana kuuluvia velvollisuuksia, ollut esittänyt syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta, jonka varaan asia siis jäi.