KKO 1939 II 95. Tilallinen Väinö Anselm Nieminen ja hänen vaimonsa Amanda Maria Nieminen--tilallinen Väinö Johannes Aaltonen ja hänen vaimonsa Syne Alina Aaltonen ynnä entinen tilallinen Juho Nieminen, kiinteistönkaupan mitättömäksi julistaminen; kiinteistö oli 17/9 1933 laaditulla kauppakirjalla myyty alaikäiselle naiselle tällä olematta edunvalvojaa kauppaa tehtäessä, mutta kun nainen mentyään naimisiin oli hakenut lainhuutoa saannolleen ja siten täysivaltaiseksi tultuaan hyväksynyt kaupan, niin kanne on hylätty. Väinö Anselm ja Amanda Maria Nieminen olivat Mynämäen KO:ssa lausuneet, että Juho Nieminen ja hänen vaimonsa Amanda Kustaava Nieminen, jotka olivat Amanda Maria Niemisen vanhemmat olivat 17/9 1933 laaditussa kauppakirjaksi sanotussa asiakirjassa ilmoittaneet 15,000 markan hinnasta sekä asiakirjassa ja siihen liittyvässä samana päivänä tehdyssä eläkevälikirjassa mainituin ehdoin myyvänsä Mynämäen pitäjän Tapanisten kylässä omistamansa Maaniityn ja Niittymaan tilat R.N:ot 1¹ ja 1² silloin naimattomalle 17-vuotiaalle tyttärelleen Syne Alina Niemiselle sekä että, Syne Alina Niemisen mentyä 11/9 1936 avioliittoon Väinö Johannes Aaltosen kanssa ja Amanda Kustaava Niemisen kuoltua saman syyskuun 13 p:nä, Syne Alina Aaltonen oli seuranneen marraskuun 10 p:nä hakenut ja saanut lainhuudon mainittuihin tiloihin. Mutta koskei Syne Alina Aaltosella sanottua asiakirjaa tehtäessä ollut ollut edunvalvojaa eikä asianomainen holhouslautakunta ollut kauppaa hyväksynyt, sen tähden ja kun ei Syne Alina Aaltonen mentyään naimisiin ja tultuaan siten täysivaltaiseksi ollut ennen Amanda Kustaava Niemisen kuolemaa tai edes senkään jälkeen kauppaa nimenomaan hyväksynyt tai sopinut siitä asianomaisten kanssa eikä puheenaolevalla asiakirjalla ollut tarkoitettukaan siirtää hänelle omistusoikeutta edellämainittuihin tiloihin, vaan ainoastaan niiden pelastamista joutumasta Juho ja Amanda Kustaava Niemisen velkasitoumusten maksuksi, Väinö Anselm ja Amanda Maria Nieminen olivat vaatineet kysymyksessäolevan kiinteistöjen kaupan ja sen nojalla annetun lainhuudon julistamista mitättömäksi. KO p. lausui tosin havainneensa, että Syne Alina Aaltonen Juho ja Amanda Kustaava Niemisen myydessä kanteessa mainitulla kauppakirjalla hänelle omistamansa Maaniityn ja Niittymaan tilat oli ollut alaikäinen, mutta koska Syne Alina Aaltonen mentyään naimisiin oli hakenut lainhuutoa saannolleen ja siten täysivaltaiseksi tultuaan osoittanut hyväksyvänsä kaupan, niin ja kun Väinö Anselm ja Amanda Maria Nieminen eivät olleet näyttäneet, että sanotulla asiakirjalla olisi tarkoitettu muuta kuin noiden tilojen todellista myymistä, KO hylkäsi kanteen sekä velvoitti Niemisen puolisot korvaamaan Väinö Johannes Aaltoselle ja hänen asiakumppaneilleen heillä jutusta olleet kustannukset. Turun HO t. 15/7 1938 jätti KO:n päätöksen pysyväksi sekä velvoitti Niemisen puolisot suorittamaan Väinö Johannes Aaltoselle ja hänen asiakumppaneilleen heillä jutusta HO:ssa olleiden kulujen korvausta. KKO t: ei muutosta.