KKO 1939 II 546

 Tämä painike vie aloitussivulle

 Aloitussivu
Ylös

KKO 1939 II 546. Tilallinen Juho Rikhard Lättilä; lainhuudatus; aviopuolisoiden tekemän keskinäisen testamentin nojalla, jossa he olivat määränneet että jommankumman heistä kuoltua eloonjäänyt tuli saamaan pesän koko omaisuuden tarvitsematta tehdä vainajan perillisille minkäänlaista tiliä mutta että eloonjääneenkin kuoleman jälkeen perilliset kummaltakin puolelta saivat osansa pesästä lain mukaan, eloonjääneen miehen katsottu saaneen omistusoikeuden puolisoiden koko pesään. Nurmijärven KO:ssa Juho Rikhard Lättilä oli anonut lainhuutoa Nurmijärven pitäjän Klaukkalan kylässä olevaan Reunan tilaan R.N:o 441 sillä perusteella, että hän oli 19/3 1937 tehdyllä kauppakirjalla ostanut sanotun tilan tilalliselta Johannes Nurmiaholta, joka yhdessä vaimonsa Agrafina Nurmiahon kanssa oli 31/1 1931 saanut kiinnekirjan tilaan ja sitten Agrafina Nurmiahon 20/2 1937 kuoltua seuranneen huhtikuun 5 p:nä valvomansa Nurmiahon puolisoiden 26/12 1933 tekemän keskinäisen testamentin nojalla saanut tilan yksinään omakseen. KO p. 25/11 1938 mainitseminsa perustein hylkäsi hakemuksen. Turun HO p. 19/4 1939, koskei ollut näytetty Johannes ja Agrafina Nurmiahon kysymyksessä olevalla testamentilla tarkoittaneen luovuttaa viimeksi eloonjääneelle puolisolle omistusoikeutta puolisoiden omaisuuteen, johon huudadettavaksi anottu tila myös kuului, ja myyjän omistusoikeus tuohon tilaan siis oli jäänyt selvittämättä, jätti pysyväksi KO:n päätöksen lopputuloksen. KKO p: koska Johannes ja Agrafina Nurmiaho olivat edellä mainitussä keskinäisessä testamentissaan määränneet, että, kun jompikumpi heistä kuoli, eloonjäänyt tuli saamaan pesän koko omaisuuden, tarvitsematta tehdä vainajan perillisille minkäänlaista tiliä, mutta että eloonjääneenkin kuoleman jälkeen perilliset kummaltakin puolelta saivat osansa pesästä lain mukaan, niin ja kun Johannes Nurmiahon, joka Agrafina Nurmiahon kuoltua oli valvonut mainitun testamentin, mikä sitten oli saanut lainvoiman, asiassa esitettyyn selvitykseen nähden oli tuon testamentin nojalla katsottava saaneen omistusoikeuden Nurmiahon puolisoiden koko pesään ja siis olleen oikeutettu myymään puheeksi tulleen pesään kuuluneen kiinteistön eikä oikeuksien siis olisi pitänyt mainitseminsa perustein hylätä hakemusta, KKO harkitsi oikeaksi kumoten HO:n ja KO:n päätökset, palauttaa asian viimeksi mainittuun oikeuteen, jonka tuli ilmoitettaessa ottaa se uudelleen käsiteltäväksensä ja siinä edelleen laillisesti menetellä.