KKO 1948 II 500. Annettu 17.12.1948. Kiikan Seuraintalo Oy--maanviljelijä Jenni Elisabet Kenni-Koivisto, omasta puolestaan ja alaikäisen poikansa Kalevi Konnin holhoojana, sekä hänen täysikäiset poikansa Allan ja Leo Kenni; hankintasopimuksen täyttämättä jättämisestä aiheutuneen vahingon korvaaminen; kysymys myös siitä, oliko alaikäisen holhoojana ollut henkilö, kun hänen holhottinsa oli tullut täysikäiseksi ennen alioikeuden päätöksen julistamista, ollut oikeutettu maksamaan vedon myös tämän puolesta. Kiikan Seuraintalo Oy oli, haastatettuaan 30/4 1946 Jenni Elisabet Kenni-Koiviston, omasta puolestaan sekä silloin alaikäisten Leo ja Kalevi Kennin holhoojana, ynnä Allan Kennin Huittisten KO:teen, siellä lausunut, että Jenni Elisabet Kenni-Koiviston silloinen mies sekä Allan, Leo ja Kalevi Kennin isä 10/3 1943 kuollut maanviljelijä Kaarlo Vilho Kenni oli 22/12 1940 laaditussa hankintasopimuksessa sitoutunut huhti- ja toukokuun aikana 1941 tiilitehtaallaan Huittisten pitäjässä toimittamaan yhtiölle 13,011 sementtikattotiiltä, jotka yhtiön tuli ajattaa tehtaalta, sopimusta tehtäessä käteisesti maksetusta 20,531 markan hinnasta. Kun tiilet eivät olleet olleet määräaikana valmiit, yhtiö oli ajattanut tehtaalta autolla 1941 vuoden kesäkuussa 2,200 ja lokakuussa 800 tiiltä sekä hevosilla seuranneen talven aikana 7,350 tiiltä, mikä tiilien hevoskuljetus oli tullut autokuljetusta 30 penniä kappaleelta eli kaikkiaan 2,205 markkaa kalliimmaksi, eikä Kaarlo Vilho Kenni, joka oli luvannut kuljetuttaa toimittamatta jääneet 2,661 tiiltä omalla autollaan yhtiölle, ollut sitä tehnyt, vaikka hän oli saanut käteissuorituksessa näistä tiilistä 4,257 markkaa 50 penniä, yhtiön oli ollut pakko vuosina 1942 ja 1946 hankkia muualta 2,060 tiiltä 19,891 markan 25 pennin hinnasta. Tämän vuoksi ja kun Jenni Elisabet Kenni-Koivisto ja hänen myötäpuolensa Kaarlo Vilho Kennin kuoltua hänen knolinpesänsä osakkaina olivat kieltäytyneet toimittamasta yhtiölle hankinnasta puuttuneita 2,661 tiiltä tai korvaamasta yhtiölle sille kerrotuin tavoin aiheutuneita kustannuksia ja vahinkoa, yhtiö oli vaatinut heidän velvoittamistaan yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle sekä edellä sanotut 4,257 markkaa 50 penniä että yhtiön muualta hankkimista tiilistä maksamat 19,891 markkaa 25 penniä, viimeksi mainitusta erästä kuitenkin vähentäen 2,060 tiilen hankintasopimuksen mukaisen hinnan 3,296 markkaa, niin myös korvaamaan yhtiölle sen edellä mainitusta hevosajosta kärsimän tappion 2,205 markkaa eli siis yhteensä 23,057 markkaa 75 penniä 6 prosentin korkoineen 4,257 markalle 50 pennille hankintasopimuksen tekopäivästä 22/12 1940 lukien ja jäännösmäärälle eli 18,800 markalle 25 pennille 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 30/4 1946. Sen ohessa yhtiö oli anonut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Jenni Elisabet Kenni-Koiviston ja hänen myötäpuolensa vastustettua kannetta muun muassa sillä perusteella, että hankinnan täyttämiseksi tarvittavat kattotiilet olivat olleet tehtaalla varastossa yhtiön kesäkuussa 1941 ryhtyessä niitä sieltä poiskuljettamaan, mutta että yhtiön ajomiehet kuormatessaan tiilejä kuljetusneuvoihin olivat käsitelleet tiilipinoja niin varomattomasti, että osa niistä oli kaatunut ja tiiliä sen johdosta särkynyt ainakin hankinnasta puuttuvaksi ilmoitettu määrä, KO ensin väitepäätöksellä 24/10 p:Itä 1946 Jenni Elisabet Kenni-Koiviston ja hänen asiakumppaniensa vaatimuksesta julisti Kiikan Seuraintalo Oy:n todistajiksi nimeämät autonkuljettajat Pentti Mikolan ja Arvo Edvin Kankaanpään sekä työmiehen Kalle Haahdenpään esteellisiksi jutussa todistamaan, koska he ajomiehinä olivat varomattomuudellaan aiheuttaneet tiilipinojen kaatumisen ja sen vuoksi voivat odottaa hyötyä tai vahinkoa asian päättymisestä, sekä samana päivänä julistamassaan päätöksessä, samalla kun yhtiön vaatimus todistajana jutussa kuulustellun puheena olevien tiilien pinoamisen toimittaneen työmiehen Niilo Mauri Haapasen julistamisesta peräytystodistajaksi sillä perusteella, että hänellä saattoi olla odotettavana asiasta mahdollista- hyötyä tai vahinkoa, aiheettomana hylättiin, lausui selvitetyksi, että tiilien hankintasopimuksen mukaisesta kokonaismäärästä oli jäänyt yhtiölle toimittamatta 2,661 tiiltä, mutta että tästä määrästä tiilipinojen tehtaalla kaatuessa oli särkynyt 2,346 tiiltä. Koska pinojen kaatuminen oli aiheutunut osittain yhtiön ajomiesten varomattomuudesta ja osittain tiilien virheellisestä pinoamisesta tehtaalla ja kun koko hankintasopimuksen edellyttämä tiilimäärä olisi ollut tehtaalla saatavissa kesäkuussa 1941, mutta yhtiö, jonka velvollisuutena oli ollut tiilien poiskuljettaminen, ei silloin ollut hankkijasta riippumattomasta syystä noutanut koko tiilimäärää sekä sopimuskumppanien oli katsottava olevan puoleksi kummankin vastuussa tiilien rikkoutumisesta, KO, hyläten kanteen muissa osin, velvoitti Jenni Elisabet Kenni-Koiviston ja hänen myötäpuolensa yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle korvaukseksi toimittamatta jääneistä tiilistä kohtuullisiksi katsotut 2,500 markkaa ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 2,000 markalla. Sitten kun asianosaiset olivat puolin ja. toisin vetoamalla saattaneet jutun Turun HO:n tutkittavaksi ja Kiikan Seuraintalo Oy hakien muutosta myös edellä kerrottuun väitepäätökseen oli lisäksi huomauttanut, että Leo Kenni 3/8 1925 syntyneenä ei ollut täysikäiseksi tultuaan laillisesti vedonnut KO:n päätöksestä, koska se asiamies, joka oli maksanut Leo Kennin ja hänen myötäpuoltensa yhteisen vetorahan oli esiintynyt valtakirjan nojalla, minkä Jenni Elisabet Kenni-Koivisto oli Leo Kennin alaikäisenä ollessa tämän puolesta antanut holhoojantoimessaan, HO, jossa Leo Kennin puolesta toiminut asiamies oli esittänyt tältä saamansa valtakirjan, ratkaisi jutun tuomiolla 23/1 1948; ja sen ohessa että KO:n epäävä lausunto yhtiön vaatimuksesta Niilo Mauri IIaapasen julistamisesta peräytystodistajaksi hyväksyttiin, HO jätti KO:n edellä mainitun väitepäätöksen pysyväksi. Itse asiasta HO lausui selvitetyksi, että yhtiölle oli hankintasopimuksen mukaan ollut toimitettava 13,005 tiiltä 1 markan 60 pennin kappalehinnasta ja että tuo tiilimäärä jonka kuljetus tiilitehtaalta oli kuulunut yhtiölle, oli ollut tehtaalla saatavissa kesäkuussa 1941, mutta ettei yhtiö Kaarlo Vilho Kennista riippumattomasta syystä ollut silloin noutanut koko tillimäärää. Sen vuoksi ja kun yhtiölle oli sopimusta vastaan luovutettu 10,350 tiiltä ja Kaarlo Vilho Kennin hyväksi oli siihen katsoen, että tiilipinojen kerrotun kaatumisen oli katsottava johtuneen yhtiön ajomiesten varomattomuudesta tiiliä tehtaalla autoon siirrettäessa, laskettava myös tällöin särkyneet 2,346 tiiltä, joten siis toimittamatta oli jäänyt vain 309 tiiltä, HO jätti KO:n päätöksen pysyväksi muutoin paitsi että Jenni Elisabet Kenni-Koiviston ja hänen myötäpuolensa yhteisvastuullisesti yhtiölle suoritettavaksi määrätty korvaus toimittamatta jääneestä tiilimäärästä alennettiin 494 markkaan 40 penniin 5 prosentin korkoineen 30/4 p:stä 1946 sekä Jenni Elisabet Kenni-Koivisto ja hänen myötäpuolensa asian laatuun katsoen vapautettiin suorittamasta heidän maksettavakseen määrättyä oikeudenkäyntikulujen korvausta 2,000 markkaa. KKO (presidentti Möller, oikeusneuvos Brunou ja vakuutustuomari Kalliala) t: mitä ensinnä tuli Kiikan Seuraintalo Oy: n väitteeseen siitä, että Leo Kenni olisi edellä mainitusta syystä menettänyt oikeuden hakea muutosta KO:n päätökseen, niin koska KO oli muistutuksetta ottanut vastaan Jenni Elisabet Kenni-Koiviston ja hänen asiakumppaniensa puolesta suoritetun yhteisen vedon ja hänellä, joka Leo Kennin holhoojana oli saanut jutussa hankitun kirjallisen haasteen tiedokseen ja jutussa edustanut Leo Kenniä mainitussa holhoojantoimessaan, oli katsottava olleen olkeus vedon suorittamiseen myös Leo Kennin puolesta siitä huolimatta että viimeksi mainittu oli ennen KO:n päätöksen julistamista tullut täysikäiseksi, sen vuoksi ja kun Leo Kenni oli antamalla valtakirjan vedon jatkamista varten HO:ssa omalta osaltaan hyväksynyt tuon toimenpiteen, KKO katsoi HO:n olleen estymättömän tutkimaan, kuten oli tapahtunut, myös Leo Kennin muutoksenhakemuksen ja jättää yhtiön puheena olevan väitteen huomiotta. Pääasiassa KKO katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka siis jäi pysyväksi. (Oikeusneuvos Sourander lausui: "Kiikan Seuraintalo Oy:n väitteestä, että Leo Kenni olisi menettänyt puhevaltansa, olen samaa mieltä kuin enemmistö, mutta pääasiassa katson selvitetyksi, että Kaarlo Vilho Kenni on 22/12 1940 yhtiön kanssa tekemässään hankintasopimuksessa sitoutunut valmistamaan 13,005 sementtikatttotiiltä huhti- ja toukokuun aikana 1941 toimitettaviksi sopimusta tehtäessä suoritetusta 20,531 markan hinnasta ja että tuosta tiilimäärästä, jonka kuljetus tiilitehtaalta sopimuksen mukaan on kuulunut yhtiölle, viimeksi mainittu on Kennistä riippumattomasta syystä ajattanut autolla kesäkuussa 1941 vain 2,200 tiiltä, lokakuussa 1941 800 tiiltä ja seuranneen talven aikana 7,350 tiiltä. Tämän vuoksi ja kun Jenni Elisabet Kenni-Koivisto ja hänen myötäpuolensa eivät ole luotettavasti näyttäneet, että edellä mainitut 2,346 tiiltä olisivat menneet rikki yhtiön käyttämien ajomiesten varomattomuudesta, mutta toisaalta yhtiönkään puolelta ei ole selvitetty, etteivät sen kuljettamat tiilet olisi olleet tehtaalla noudettavina jo kesäkuussa 1941 tai ettei sovitusta tiilimäärästä kerrotuin tavoin toimittamatta jääneitä 2,655 tiiltä olisi voitu sanotussa kuussa hankkia munalta hankintasopimuksessa sovitusta 1 markan 60 pennin hinnasta kappaleelta, katson, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO tuomiota muutoin kuin että velvoitan Jenni Elisabet Kenni-Koiviston omasta puolestaan ja poikansa Kalevi Kennin holhoojana sekä Allan ja Leo Kennin yhteisvastuullisesti suorittamaan Kiikan Seuraintalo Oy:Ile tälle maksettavaksi määrätyn korvauksen sijasta yhtiön sille toimittamatta jääneistä 2,655 tiilestä suorittaman hinnan eli 4,248 markkaa 6 prosentin korkoineen 22/12 p:stä 1940 kunnes täysi maksu tapahtuu sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut KO:ssa 2,000 markalla." Oikeusneuvos Luukanen: ,,yhdyn oikeaneuvos Souranderin lausuntoon.")