KKO 1949 II 56. Annettu 7.2.1949. Tilallinen Esa Mannila ja hänen vaimonsa Maria Mannila--tilallisenleski Liisa Puskala, omasta puolestaan ja alaikäisten lastensa Eila Saimi Eliisa ja Elna Maria Puskalan holhoojana, ynnä hänen täysi-ikäiset lapsensa Aini Susanna Keski-Jaskari, Aarne Aukusti Puskala ja Ilmi Matilda Huhtamäki; määräalan kaupan julistaminen mitättömäksi, kun KO ei ollut antanut kauppaan lupaa alaikäisten puolesta. Nurmon KO Liisa Puskalan, omasta puolestaan ja alussa sanotussa holhoojantoimessaan, sekä hänen siellä mainittujen myötäpuoltensa ajamasta kanteesta p. 12/2 1946 lausui selvitetyksi, että Liisa Puskala, omasta puolestaan ja mainitussa holhoojantoimessaan ynnä silloin myöskin alaikäisten Aarne, Aukusti Puskalan ja Ilmi Matilda Huhtamäen holhoojana, sekä Aini Susanna Keski-Jaskari olivat 21/1 1935 laaditulla ja asianomaisen kaupanvahvistajan kutsumansa todistajan kanssa seuranneen helmikuun 12 päivänä oikeaksi todistamalla kauppakirjalla myyneet Esa ja Maria Mannilalle 30,700 markan hinnasta Liisa Puskalan ja hänen mainittujen lastensa Nurmon pitäjän Nurmon kylässä yhteisesti omistamasta Maijalan tilasta RN: o 6³⁵ kauppakirjassa rajoiltaan tarkemmin määrätyn 6 tynnyrinalan laajuisen maa-alueen itsenäiseksi tilaksi erotettavaksi, mutta koskei KO ollut antanut kerrottuun kauppaan lupaa alaikäisten puolesta, niin ja kun pätevää kauppaa siitä syystä ei ollut tehty, KO julisti kaupan mitättömäksi sekä velvoitti Esa ja Maria Mannilan saadessaan takaisin suorittamansa kauppahinnan määräajassa luovuttamaan ostamansa alueen Liisa Puskalan ja hänen asiakumppaniensa hallintaan kuin myös 2,000 markalla korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. Vaasan HO t. 4/11 1947 jätti asian muutoin KO:n päätöksen varaan paitsi että Esa ja Maria Mannilan oli 3 kuukauden kuluessa siitä, kun HO:n tuomio oli saanut lainvoiman, luovutettava kysymyksessä oleva maa-alue takaisin. KKO t. katsoi alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla ja koskei se Esa ja Maria Mannilan esiintuoma, kiistämättä jätetty seikka, että Aarne Aukusti Puskala ja Ilmi Matilda Huhtamäki olivat täysi-ikäisiksi tultuaan puolestaan hyväksyneet puheena olevan kaupan, tehnyt sitä päteväksi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi, kuitenkin siten, että HO:n tuomiossa mainitun luovutuksen tuli tapahtua ennen 1/7 1949.