KKO 1950 II 142. Annettu 12.4.1950. Parantolanjohtajanleski Helmi Alma Luonnonmaa, omasta puolestaan ja edesmenneen miehensä Aukusti Sampsa Luonnonmaan määrättynä holhoojana, ja varatuomari Leo Lehtimaja, Aukusti Sampsa Luonnonmaalle määrättynä toisena holhoojana, toisella sekä Paimion Luonnonparannusopiston Säätiö toisella puolella vuoroin hakijoina ja vastaajina; kiinteistön ja irtaimiston luovutuksen julistaminen mitättömäksi sillä perusteella, ettei luovutukseen, johon kiinteistön osalta oli silloin voimassa olleen lainsäädännön mukaan ollut haettava viranomaisen lupa, ollut määräajassa haettu sellaista lupaa; kysymys myös siitä, oliko kantajien katsottava luopuneen kanteesta. Helmi Elma Luonnonmaa ja Leo Lehtimaja olivat Paimion KO:ssa lausuneet, että Aukusti Sampsa ja Helmi Elma Luonnonmaa olivat 30/12 1943 päivätyllä lahjakirjaksi kutsutulla luovutussopimuksella siinä määrätyin ehdoin vastiketta vastaan luovuttaneet Aukusti Sampsa Luonnonmaan jo aikaisemmin perustamalle Paimion Luonnonparannusopiston Säätiölle Luonnonmaan puolisoiden Paimion pitäjän Kyysilän kylässä omistaman Haapalan tilan RN:o 2¹² kaikkine tilalla ja sen rakennuksissa olevine irtaimistoineen. Koska säätiö kuitenkaan ei ollut määräajassa hakenut luovutukseen lääninhallituksen lupana ja se niin ollen oli rauennut, Helmi Elma Luonnonmaa ja Lehtimaja olivat vaatineet, että luovutussopimus selitettäisiin mitättömäksi ja että säätiö, joka oli ottanut haltuunsa puheena olevan omaisuuden, velvoitettaisiin luovuttamaan Haapalan tila irtaimistoineen heidän hallintaansa. Paimion Luonnonparannusopiston Säätiö oli, ilmoittaen Aukusti Sampsa ja Helmi Elma Luonnonmaan jo aikaisemmin säätiötä vastaan vireille panemassaan kanteessa 20/11 1945 KO:ssa vaatineen kysymyksessä olevan luovutussopimuksen mitättömäksi julistamista, mutta, sitten 6/1 p:lle 1946 päivätyssä sovintokirjassa, jonka Luonnonmaan puolisot olivat allekirjoittaneet niin hyvin omasta kuin myös säätiön puolesta sen hallituksen jäseninä, sitoutuneen luopumaan kanteestaan ja jättämään sen KO:ssa ajamatta sekä KO:n, jonne asianosaiset puolin ja toisin olivat jääneet saapumatta, sen johdosta seuranneen anaaliskuun 2 päivällä jättäneen asian sillensä, vaatinut, että kanne jätettäisiin tutkittavaksi ottamatta. Kuultuaan Helmi Elma Luonnonmaata ja Leo Lehtimajaa Paimion Luonnonparannusopiston Säätiön kerrotun väitteen johdosta KO p. 22/3 1948, koska kanteen ajamatta jättäminen sinänsä ei sisältänyt yksityisoikeudellisesta vaateesta luopumista eikä edellä mainittu sovintokirja ollut oikeuden vahvistama, hylkäsi väitteen ja otti kanteen käsiteltäväkseen. Paimion Luonnonparannusopiston Säätiön sen jälkeen vastustettua kannetta KO, jossa asianosaiset olivat anoneet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 5/10 1948 ratkaisi asian; ja koska kanteessa mainitulla lahjakirjaksi kutsutulla luovutussopimuksella tapahtuneeseen omaisuuden luovutukseen, jota ei ollut katsottava kokonaan vastikkeettomaksi lahjaksi ja jolla ei ollut näytetty tarkoitetun omaisuuden luovuttamista säätiön peruspääomaksi, ei ollut määräajassa haettu kiinteistön hankkimisen rajoittamisesta 7/8 1942 annetussa laissa säädettyä lupaa ja luovutussopimus tilan kohdalta sanotun lain 4 §:n 2 momentin nojalla siis oli rauennut ja irtaimiston luovutus oli sellaisessa yhteydessä kiinteistön luovutukseen, että sen pysyväisyys riippui kiinteistön luovutuksen pysyväisyydestä, KO velvoitti säätiön heti luovuttamaan Haapalan tilan siihen kuuluvine irtaimistoineen Helmi Elma Luonnonmaan ja Leo I.ehtimajan hallintaan ja korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 8,000 markalla. Turun HO t. 24/3 1949 jätti pysyväksi edellä mainitun välipäätöksen. Mitä sitten KO:n itse asiasta julistamaan päätökseen tuli, niin, koskei Haapalan tilaa irtaimistoineen ollut säätiön säädekirjassa määrätty sen peruspääomaksi, HO tällä ja KO:n mainitsemilla muilla perusteilla jätti asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan muutoin paitsi että säätiö asian laatuun katsoen vapautettiin suorittamasta Helmi Elma Luonnonmaalle ja Leo Lehtimajalle edellä mainittua oikeudenkäyntikulujen korvausta 8,000 markkaa. KKO t: koska Helmi Elma Luonnonmaa ja Leo Lehtimaja HO:teen 18/12 1948 antamassaan kirjoituksessa olivat ilmoittaneet Aukusti Sampsa Luonnonmaan kuolleen edellisen marraskuun 29 päivänä ja kun Helmi Elma Luonnonmaa ja Leo Lehtimaja näin ollen oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 8 §:n ja holhouslain 62 §:n mukaan eivät enää sen jälkeen olleet olleet oikeutettuja käyttämään jutussa puhevaltaa heille annettujen holhoojanmääräysten perusteella eikä HO:n siis olisi pitänyt antaa heille osoitusta muutoksenhakemiseksi HO:n tuomioon, KKO harkitsi lailliseksi, poistaen HO:n mainitun toimenpiteen, jättää varteen ottamatta mitä Helmi Elma Luonnonmaa ja Lehtimaja olivat holhoojantoimissaan esittäneet muutoksen saamiseksi sanottuun tuomioon. Tutkiessaan jutun muutoin KKO, koska edellä mainitun 6/1 1946 tehdyn sovintokirjan, jota Aukusti Sampsa Luonnonmaa ei edes ollut allekirjoittanut, ei voitu katsoa sisältäneen lopullista kanteesta luopumista tarkoittavaa sopimusta, katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka tällä ja alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla siis jäi pysyväksi, kuitenkin siten selvenenettynä, että Paimion Luonnonparannusopiston Säätiön luovutettava irtaimisto käsitti säätiön rauenneeksi julistetun luovutussopimuksen nojalla saaman irtaimen omaisuuden.