KKO 1950 II 442. Annettu 28.11.1950. Työmies Väinö Vilhelm Rajamäki-- maanviljelijänleski Sigrid Maria Sormunen; testamentin moite; oliko testamentinsaaja tullut laillisesti haastetuksi, kun haaste oli annettu tiedoksi hänelle määrätylle uskotulle miehelle? Sigrid Maria Sormunen oli poliisikonstaapeli Yrjö Alangolle, joka Sigrid Maria Sormusen anomuksesta oli Tuusulan tuomiokunnan tuomarin 4/5 1938 väliaikaisesti antamalla määräyksellä sekä Nurmijärven KO:n saman kuun 31 päivänä julistamalla päätöksellä määrätty Sormusen veljen, tuntemattomalle paikkakunnalle Amerikan Yhdysvaltoihin munttaneeksi ilmoitetun Väinö Vilhelm Rajamäen uskotuksi mieheksi valvomaan Rajamäen oikeuksia, paitsi muissa asioissa, Rajamäen ja Sormusen 20/10 1936 kuolleen sisaren filosofiankandidaatinvaimon Ksenia Emilia Terhon jälkeen pidettävässä perinnönjaossa, ottamaan siinä hänelle tulevan omaisuuden huostaansa ja sitä holhoojan vastuulla hoitamaan sekä toimimaan Rajamäen puolesta Ksenia Emilia Terhon 12/3 1919 tekemää testamenttia koskevassa asiassa, 6/5 1938 tiedoksi annetun haasteen nojalla Helsingin RO:ssa lausunut, että Rajamäki, joka oli vuonna 1922 muuttanut Amerikan Yhdysvaltoihin, oli 24/3 1937 RO:ssa valvonut Terhon mainittuna 12/3 p:nä 1919 tekemän testamentin, jonka mukaan Terhon koko jäämistö oli täydellä omistusoikeudella tuleva Rajamäelle. Koska Terhon Jäämistöön kuului myös hänen 7/2 1938 kuolleeksi julistetulta veljeltään talollisenpojalta Viktor Emil Pilveltä, jonka kuolinpäivänä oli määrätty pidettäväksi Terhon kuolinpäivää aikaisempi päivä, perimä osuus Pilven Nurmijärven pitäjän Hyvinkään kylässä omistamasta Kivimäki nimisestä tilasta RN:o 17⁸ eikä Terholla ollut ollut oikeutta testamentilla määrätä tuosta perimysmaasta, Sormunen oli vaatinut, että puheena oleva testamentti tuolla perusteella julistettaisiin mitättömäksi. RO:n jätettyä Väinö Vilhelm Rajamäen siitä tekemän väitteen johdosta 5/12 1938 julistamallaan päätöksellä asian tutkittavakseen ottamatta, koska Rajamäkeä ei ollut mainitulla Yrjö Alangolle toimitetulla haasteella laillisesti haastettu asiasta vastaamaan, Turun HO, jonne Sigrid Maria Sormunen oli valittanut sanotusta päätöksestä, oli 17/4 1939 antamallaan päätöksellä, koska Alangolle annettu uskotun miehen määräys oli ollut laillisesti voimassa silloin kun haaste oli annettu hänelle tiedoksi, palauttanut jutun RO:teen otettavaksi ilmoitettaessa uudelleen käsiteltäväksi. Yrjö Alangolle mainitussa uskotun miehen toimessaan toimitetuin haastein Sigrid Maria Sormunen oli RO:ssa 13/10 1948 pidetyssä istunnossa, jossa Alanko sekä Väinö Vilhelm Rajamäen valtuuttama asiamies ovat olleet saapuvilla, ilmoittanut jutun uudelleen käsiteltäväksi. Väinö Vilhelm Rajamäen asiamiehen väitettyä, että koska Rajamäki oli jo vuonna 1938 valtuuttanut asiamiehen hoitamaan kysymyksessä olevaa asiaa ja Yrjö Alangon uskotun miehen määräys näin ollen oli päättynyt, juttua ei ollut voitu Alangolle toimitetuin haastein panna undelleen vireille, sekä sen vuoksi vaadittua, että asia jätettäisiin käsiteltäväksi ottamatta, RO 10/11 1948 julistamallaan väitepäätöksellä hylkäsi tuon väitteen, koska HO oli palauttanut jutun otettavaksi ilmoitettaessa uudelleen käsiteltäväksi ja Rajamäki oli RO:ssa laillisesti edustettuna. Rajamäen tämän jälkeen, mainitun asiamiehen edustamana, kanteeseen vastatessaan sitä vastustettua, RO, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 22/2 1949, koska jutussa todistajana kuullun henkilön kertomuksesta samoin kuin siitäkin, että Sormunen vasta enemmän kuin 9 vuotta sen jälkeen, kun HO oli palauttanut jutun RO: teen, oli pannut sen uudelleen vireille, kävi ilmi, että Sormunen oli jutun palauttamisen jälkeen hyväksynyt testamentin, hylkäsi kanteen, mutta sai Rajamäki asian laatuun katsoen itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa. Turun HO, jossa Sigrid Maria Sormunen ja Väinö Vilhelm Rajamäki hakivat muutosta Rajamäen anoessa samalla oikaisua kerrottuun väitepäätökseen, t. 30/6 1950 jätti edellä mainitun väitepäätöksen pysyväksi. Mitä itse asiaan tuli HO, koskei ollut näytetty Sormusen hyväksyneen kysymyksessä olevaa testamenttia eikä hänen voitu katsoa muutoinkaan menettäneen oikeuttaan sen moittimiseen ja oli selvitetty, että Ksenia Emilia Terhon jäämistöön kuului kanteessa tarkoitettu hänen Viktor Emil Pilveltä perimänsä osuus mainitusta Kivimäen tilasta, kumoten RO päätöksen, perintökaaren 17 luvun 1 §:n nojalla julisti testamentin mitättömäksi, mikäli se esti Sormusta saamasta hänelle Terhon perillisenä tulevaa osuutta sanotusta tilasta, mutta sai Sormunen asian laatuun katsoen itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa. Väinö Vilhelm Rajamäki haki muutosta anoen samalla oikaisua myös HO:n 17/4 1939 antamaan päätökseen. KKO p: koskei ollut näytetty, että Väinö Vilhelm Rajamäki itse olisi haastettu juttuun vastaajaksi, vaan haaste oli annettu tiedoksi Yrjö Alangolle, joka oli määrätty uskottuna miehenä valvomaan Rajamäen etua ja oikeutta, sen vuoksi ja kun mainitun uskotunmiehen määräyksen oli lain mukaan katsottava käsittäneen vain huolenpidon Rajamäen edusta, mutta ei sen sijaan oikeutusta vastaanottaa hänen puolestaan haastetta Rajamäen hyväksi tehdyn testamentin moittimista koskevaan juttuun, eikä Rajamäkeä näin ollen ollut laillisesti juttuun haastettu ja Rajamäki myös oli ennen pääasiaan vastaamista tehnyt tästä väitteen, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten ja poistaen HO:n tuomion ja 17/4 1939 antaman päätöksen sekä RO: n 22/2 1949 julistaman päätöksen, jättää asian RO:n 5/12 1938 julistaman päätöksen varaan, mikäli juttu sillä oli jätetty tutkimatta. Sigrid Maria Sormunen velvoitettiin korvaamaan Rajamäelle tälle jutusta aiheutuneet välttämättömät kulut 12,000 markalla.