KKO 1951 I 17

KKO 1951 I 17. Oikeudenkäynti poissaolevaa vastaan ei ollut tullut laillisesti vireille, kun haastetta ei ollut annettu tiedoksi hänelle itselleen, vaan hänen asioitaan hoitamaan määrätylle uskotulle miehelle.

Tilallinen Emil Salomäki oli talolliselle Jooseppi Koivumäelle, jonka Kauhajoen KO oli 2/2 1948 julistamallaan päätöksellä määrännyt ulkomailla tietymättömissä olevan tilallisen Vihtori Salomäen uskotuksi mieheksi, paitsi muuta tehtävää varten, ottamaan haltuunsa hänellä Suomessa olevan omaisuuden ja hoitamaan hänen kaikki Suomessa olevat asiansa, 28/8 1948 toimitetuin haastein sanotussa KO:ssa lausunut, että hän oli vuonna 1914 Amerikassa antanut Vihtori Salomäelle velaksi 150 Amerikan dollaria, minkä velan Vihtori Salomäki oli kesällä vuonna 1938 ollessaan käymässä Suomessa tunnustanut omakseen. Kun Vihtori Salomäki ei ollut tätä velkaansa kehoituksesta huolimatta maksanut, Emil Salomäki oli vaatinut Koivumäen velvoittamista suorittamaan hallussaan olevista Vihtori Salomäeri varoista hänelle mainitut 150 dollaria, joko Amerikan rahana tai Suomen rahana maksuaikana käyvän kurssin mukaan.

Jooseppi Koivumäen väitettyä, ettei Vihtori Salomäkeä ollut laillisesti asiaan haastettu, koska haasteesta oli annettu tieto vain hänen uskotulle miehelleen Koivumäelle, sekä sen vuoksi kieltäydyttyä vastaamasta pääasiaan KO 22/2 1949 julistamassaan väitepäätöksessä, koska Koivumäelle, joka oli määrätty Vihtori Salomäen uskotuksi mieheksi hoitamaan hänen asioitaan Suomessa, voitiin Vihtori Salomäen edustajana velkomisasiassa antaa haaste, hylkäsi väitteen.

Jooseppi Koivumäen tämän jälkeen vastustettua kannetta KO, jossa asianosaiset olivat anoneet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, edellä mainittuna 22/2 1949 julistamallaan lopullisella päätöksellä, koska kysymyksessä oleva velka oli vanhentunut, hylkäsi kanteen sekä velvoitti Emil Salomäen 3,000 markalla korvaamaan Jooseppi Koivumäen oikeudenkäyntikulut.

Emil Salomäki haki muutosta.

Vaasan HO (hovioikeudenneuvos Aaltonen, asessori Boucht ja viskaali Andberg) t. 23/1 1951: koskei ollut väitettykään, että puheena olevasta saatavasta olisi vaadittu Vihtori Salomäeltä maksua 10 vuoden kuluessa sen syntymisestä lukien tai että saatavaa muutoinkaan olisi laillisesti valvottu sen vanhentumisen ehkäisemiseksi, niin ja kun mainittu saatava siis määräajasta velkomisasioissa sekä vuosihaasteesta 9/11 1868 annetun asetuksen 1 §:n mukaan oli vanhentunut eikä Vihtori Salomäen vanhentumisajan umpeenkuluttua vuonna 1938 tapahtuneen velan tunnustamisen voitu katsoa sisältävän myönnytystä siitä, että sanottu saatava edelleen olisi Vihtori Salomäkeä oikeudellisesti velvoittavana olemassa ja Emil Salomäen puhevalta häntä vastaan voimassa, HO jätti asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan ja velvoitti Emil Salomäen suorittamaan Jooseppi Koivumäelle leimamaksun hänen kappaleestaan HO:n tuomiota 1,980 markkaa.

Emil Salomäki haki muutosta.

KKO (oikeusneuvokset Kekomäki, Hakulinen, Laitinen, Mali ja Corell) p. 13/12 1951: koska Vihtori Salomäkeä itseään ei ollut haastettu tähän juttuun vastaajaksi eikä Jooseppi Koivumäellä, joka tosin oli määrätty uskottuna miehenä hoitamaan Vihtori Salomäen Suomessa olevia asioita, ollut tässä toimessaan oikeutta vastata Vihtori Salomäen puolesta, sen vuoksi ja kun alempien oikeuksien ei niin ollen olisi pitänyt ottaa juttua tutkittavakseen, KKO harkitsi oikeaksi kumota KO:n väitepäätöksen sekä poistaa sen lopullisen päätöksen ja HO: n tuomion muutoin paitsi mikäli Emil Salomäki niillä oli velvoitettu korvaamaan Koivumäelle tällä asiasta alemmissa oikeuksissa olleet kulut. Emil Salomäen tuli korvata Koivumäellä vastaajanpuhevallan valvomisesta KKO:ssa olleet kulut 10,000 markalla.