KKO 1951 II 83. Työmies Johan Julius Kivilahti sekä hänen lapsensa talollisenvaimo Hilma Kustaava Saastamoinen, työmiehenvaimo Elma Lydia Laakkonen, työmies Väinö Johannes Kivilahti ja liikkeenhoitaja Helvi Sofia Mömmö - talollinen Eliel Savolainen; kiinteistönkaupan ja lainhuudon julistaminen mitättömiksi sillä perusteella, että poissaolevalle määrätty uskottu mies oli myynyt poissaolevan ja hänen silloin alaikäisten lastensa kiinteistön; kysymys myös moitevallan vanhentumisesta. Johan Julius Kivilahti, omasta puolestaan ja silloin vielä alaikäisen Elma Lydia Laakkosen holhoojana, sekä hänen muut otsakkeessa mainitut myötäpuolensa olivat Eliel Savolaiselle 18/12 1947 toimitetun haasteen nojalla Pyhäjärven KO:ssa lausuneet, että Johan Julius Kivilahden keväällä 1930 matkustettua työansiolle Kanadaan, josta hän oli palannut vasta vuonna 1947, KO:n hänen asioitaan kotimaassa uskottuna miehenä hoitamaan määräämä talollinen Aukusti Epäilys oli kauppakirjalla 28/9 1932 22,500 markan hinnasta ilman irtaimistoa myynyt Johan Julius Kivilahden ja hänen sanottujen, tällöin vielä alaikäisten lastensa Pyhäjärven pitäjän Pyhäjärven kylässä yhteisesti omistaman Savikon tilan RN:o 21⁶ Eliel Savolaiselle, joka KO:n annettua suostumuksensa kauppaan oli 25/11 1933 saanut saannolleen lainhuudon. Koska Epäilys, joka oli ollut tietoinen Johan Julius Kivilahden olinpaikasta, ei kuitenkaan ollut ollut oikeutettu tekemään kerrottua kiinteistönkauppaa ilman Johan Julius Kivilahden valtuutusta eikä Eliel Savolainen tästä tietoisena ollut kaupan tapahtuessa ollut vilpittömässä mielessä, Johan Julius Kivilahti ja hänen asiakumppaninsa olivat vaatineet että tuo kauppa ja Savolaiselle myönnetty lainhuuto julistettaisiin mitättömäksi. KO, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, p. 15/4 1948 lausui selvitetyksi, että Aukusti Epäilys, joka siihen katsoen että Johan Julius Kivilahti vaimonsa kuoleman jälkeen oli yksin ollut edellä mainittujen lastensa holhooja oli tultuaan määrätyiksi Johan Julius Kivilahden uskotuksi mieheksi holhouslain 24 §: n 2 momentin ja 70 §: n 2 momentin mukaan ollut sanottujen lastenkin uskottuna miehenä, oli tuossa toimessaan kanteessa tarkoitetulla kauppakirjalla Johan Julius Kivilahden ja hänen lastensa velkojen maksamiseksi myynyt Savikon tilan Savolaiselle, joka oli saanut sen heti hallintaansa ja omistukseensa sekä KO:n hyväksyttyä kaupan alaikäisten myyjäin osalta 25/11 1933 lainhuudon saannolleen. Sen vuoksi ja kun kysymyksessä olevaa kauppaa ei ollut moitittu lainhuudatuksesta ja kiintoistuinsaannon moittimisajasta 28/2 1930 annetussa laissa säädetyssä ajassa, KO hylkäsi kanteen sekä velvoitti Johan Julius Kivilahden ja hänen myötäpuolensa yhteisvastuullisesti 6,000 markalla korvaamaan Savolaisen oikeudenkäyntikulut. Vaasan HO t. 13/10 1950, koskei ollut näytetty, että Eliel Savolainen ostaessaan Savikon tilan olisi ollut vilpillisessä mielessä, tällä ja KO:n mainitsemilla perusteilla jätti KO:n päätöksen lopputuloksen voimaan. KKO (oikeusneuvokset Hakulinen, Numminen jaAhla) t: koska Eliel Savolainen oli näyttänyt, että Aukusti Epäilys oli Johan Julius Kivilahden ja hänen myötäpuoltensa silloisena uskottuna miehenä tehnyt puheena olevan kaupan holhouslain 69 §:ssä tarkoitettujen olosuhteiden vallitessa Johan Julius Kivilahden ja hänen asiakumppaniensa velkojen maksamiseksi, niin ja kun KO oli hyväksynyt kaupan Johan Julius Kivilahden kaupanteon aikaan alaikäisten lasten osalta, KKO katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. (Oikeusneuvos Brunou lausui: "koska Johan Julius Kivilahti ja hänen myötäpuolensa eivät ole panneet vireille kysymyksessä olevaa, kiinteistönsaannon moittimista tarkoittavaa kannettaan 10 vuoden kuluessa siitä, kun edellä sanottu kauppa on tehty sekä Eliel Savolainen on sen nojalla saanut Savikon tilan hallintaansa ja lainhuudon siihen, eikä ole selvitetty Savolaisen saantonsa tapahtuessa olleen vilpillisessä mielessä, sen vuoksi ja kun Johan Julius Kivilahti ja hänen myötäpuolensa näin ollen lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain 21 §:n mukaan ovat menettäneet kannevaltansa mainitun saannon suhteen, katson, kuten enemmistökin, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta." - Oikeusneuvos Piipponen oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Brunou.)