KKO 1964 II 43. Annettu 6.5.1964. Kaupanvahvistajan todistaja ei ollut esteellinen todistamnan kiinteistön kauppakirjaa oikeaksi sillä perusteella, että hän oli sellaisen kolmannen henkilön uskottu mies, jolle oli kauppakirjassa määrätty annettavaksi kaupassa muutoin sovittuun vastikkeeseen nähden arvoltaan vähäinen asuntoetu.

Kauppakirjassa oleva määräys siitä, että omistus- ja hallintaoikeus myytyyn omaisuuteen siirtyi ostajalle vasta myyjän kuollessa, ei käsittänyt sellaista ehtoa, joka tekisi luovutuksen kiinteistönkauppana mitättömäksi. (983)

Talollisenpoika Matti Kinnunen, talollisenpojanleski Sisko Sofia Inkeri Kinnunen alaikäisten lastensa Pentti Kalevi, Aire Helena ja Tuomo Ilmari Kinnusen holhoojana, kirvesmiehenvaimo Hilda Helvi Kastemaa ja kauppiaanvaimo Aili Ellen Lampi olivat työmiehenvaimolle Tyyne Ester Pckkariselle 1/11 1961 tiedoksi toimitetuin haastein Kivijärven KO:ssa lausuneet, että Pekkarisen, Matti Kinnusen, Hilda Helvi Kastemaan ja Aili Ellen Lammen isä sekä Pentti Kalevi, Aire Helena ja Tuomo Ilmari Kinnusen isänisä 3/11 1960 kuollut talollinen Aapeli Kinnunen oli edellisen lokakuun 21 päivänä tehdyllä kauppakirjaksi otsikoidulla asiakirjalla luovuttanut Pekkariselle Kinnulan kylässä omistamastaan Pellonpään tilasta RN:o 6⁴² asiakirjassa tarkeminin mainitut määräalat niillä olevine rakennuksineen ja irtaimistoineen määräyksin että hallinta- ja omistusoikeus luovutettuun omaisuuteen siirtyi Pekkariselle vasta Aapeli Kinnusen kuollessa. Sanotun asiakirjan mukaan Pekkarisen tuli vastata tilaan kiinnitetyistä yhteensä 515 000 vanhan markan määräisistä lainoista, joiden korkojen ja kuoletusten suorittamisesta Aapeli Kinnusen kuitenkin tuli huolehtia kuolemaansa saakka, sekä antaa Aapeli Kinnuselle tarpeellinen hoito niin kauan kuin tämä eli siten, että hän valmisti ruoan Aapeli Kinnusen ravintoaineista ja huolehti puhtaudesta ynnä asunnon lämmittämisestä. Asiakirjan allekirjoittamisella kuitattiin kauppahintana maksetuiksi ne yhteensä 200 000 vanhan markan määräiset hoitopalkat, jotka Pekkarinen oli saava Aapeli Kinnusen hoidosta luovutuksentekopäivää edeltäneeltä ajalta, sekä lisäksi rahana suoritetuksi 100 000 vanhaa markkaa, minkä ohessa Matti Kinnuselle varattiin asumisoikeus tilalla olevassa asuinrakennuksessa. Koska Aapeli Kinnunen oli asiakirjan allekirjoittaessaan ollut sielunvoimiltaan niin heikentynyt, ettei hän ollut ymmärtänyt oikeustoimen merkitystä, ja asiakirja, jossa mainittua, luovutetun omaisuuden arvoon nähden mitättömän alhaista vastiketta ei ollut tarkoitettukaan maksettavaksi, oli niin sisältönsä kuin tarkoituksensakin puolesta rinnastettavissa testamenttiin tai kuoleman varalta tehtyyn lahjaan mutta sitä ei ollut laissa säädetyin tavoin valvottu testamenttina, eikä tuo asiakirja myöskään ollut kiinteistön luovutuksena pätevä, koska kaupanvahvistajan kutsumana todistajana toiminut talollinen Mauri Olavi Kinnunen oli Matti Kinnusen uskottuna miehenä ollut esteellinen todistamaan luovutusta, Matti Kinnunen ja hänen myötäpuolensa olivat vaatineet, että asiakirja julistettaisiin mitättömäksi ja Pekkarinen velvoitettaisiin luovuttamaan sen perusteella hallussaan pitämänsä omaisuus sellaiseen jakoon, että Matti Kinnunen ja hänen asiakumppaninsa saivat siitä lailliset perintöosuutensa. Sen varalta että kysymyksessä oleva oikeustoimi kuitenkin katsottaisiin päteväksi Matti Kinnunen ja hänen myötäpuolensa olivat, koska tuo oikeustoimi oli lahjan luonteinen ja ilmeisesti tehty tarkoituksin suosia Pekkarista lakiosaan Aapeli Kinnusen jälkeen oikeutettujen Matti Kinnusen, Kastemaan ja Lammen sekä Pentti Kalevi, Aire Helena ja Tuomo Ilmari Kinnusen vahingoksi, vaatineet, että Pekkarinen määrättäisiin suorittamaan lakiosan täydennystä.

Tyyne Ester Pekkarisen vastustettua kannetta KO, jossa asianosaiset olivat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, p. 22/3 1962 lausui selvitetyksi, että Aapeli Kinnunen oli 21/10 1960 tehdyllä kauppakirjalla Pekkariselle myynyt Pellonpään tilasta "ns. kotipalstan kokonaisuudessaan käsittäen ns. Silkkiperän tien sekä itäpuolella olevan palstan että sanotusta tiestä Jäpänjärveen saakka olevan palstan, kaikkine sillä olevine rakennuksineen ja irtaimistoineen sekä samasta tilasta ns. Jääjoen ja Jäpänpään palstat myöskin molemmat kokonaisuudessaan" muun muassa ehdoin, että Pekkarisen oli annettava Matti Kinnuselle asumisoikeus tilalla olevassa asuinrakennuksessa, sekä että kaupanvahvistajan kaupantekotilaisuuteen kutsuma todistaja Mauri Olavi Kinnunen oli 28/8 1956 määrätty Matti Kinnusen uskotuksi mieheksi, mutta näyttämättä jääneen, ettei Aapeli Kinnunen kauppaa päätettäessä olisi ollut oikeustoimikelpoinen. Kun Mauri Olavi Kinnunen siihen nähden, että Matti Kinnuselle oli kaupassa myönnetty etu, oli ollut esteellinen todistamaan luovutuskirjan oikeaksi, KO julisti maakaaren 1 luvun 2 §:n, oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 43 §:n ja julkisista kaupanvahvistajista annetun asetuksen 3 §:n 1 momentin nojalla puheena olevan kiinteistönkaupan pätemättömäksi ja velvoitti Pekkarisen KO:n määräämässä ajassa luovuttamaan kauppakirjassa mainitun omaisuuden lailliseen jakoon. Pekkarinen velvoitettiin korvaamaan Matti Kinnusen ja hänen myötäpuoltensa oikoudenkäyntikulut 60 000 vanhalla markalla.