Opiskelijan Maija Liisa Tervon kanteesta, johon hänen äitinsä Elvi Kaarina Tervo oli yhtynyt, Joensuu RO p. 18/11 1963, lausui selvitetyksi, että sitten kun RO oli 14/5 1962 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuominnut toimitusjohtajan Sulo Albin Tervon ja Elvi Kaarina Tervon avioeroon ja uskonut heidän 7/8 1942 syntyneen tyttärensä Maija Liisa Tervon äitinsä Elvi Kaarina Tervon huollettavaksi sekä velvoittanut Sulo Albin Tervon suorittamaan Elvi Kaarina Tervolle Maija Liisa Tervon elatusavuksi nykyrahana 300 markkaa kuukaudessa siihen saakka kunnes Maija Liisa Tervo täytti 21 vuotta, Sulo Albin Tervo oli hänen ja Elvi Kaarina Tervon kesken tehdyn ositussopimuksen yhteydessä Elvi Kaarina Tervon kanssa 7/6 1962 tehdyssä kirjallisessa sopimuksessa sitoutunut suorittamaan Maija Liisa Tervolle sanotun suuruisen elatusavun hänen 21 vuotta täytettyäänkin, mikäli hän opiskelun takia oli elatusavun tarpeessa. Koska Maija Liisa Tervo, joka oli 7/8 1963 täyttänyt 21 vuotta, oli seuranneen syyskuun 16 päivästä lähtien opiskellut Helsingin Yliopistossa, ja hän näin ollen oli opiskelunsa takia edelleen elatusavun tarpeessa, niin RO, kun Sulo Albin Tervo oli suorittanut elatusavun marraskuun 1963 loppuun, velvoitti hänet suorittamaan Maija Liisa Tervolle elatusavuksi mainitut 300 markkaa kuukausittain etukäteen 1/12 1963 lukien niin kauan kuin Maija Liisa Tervo säännöllisen opiskelunsa takia tarvitsi elatusapua, ei kuitenkaan vuosittain kesäkuun 1 ja elokuun 31 päivän väliseltä ajalta. Sen ohessa Sulo Albin Tervon tuli 200 markalla korvata Maija Liisa Tervon kulut jutussa.

Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi Sulo Albin Tervo saattoi jutun, t. 4/6 1964 lausui selvitetyksi, että Sulo Albin Tervo oli mainitussa 7/6 1962 tehdyssä sopimuskirjassa, jonka Elvi Kaarina Tervo oli Maija Liisa Tervon alaikäisenä ollessa ottanut tämän puolesta holhoojana vastaan, sitoutunut edellä kerrotuin edellytyksin suorittamaun Maija Liisa Tervolle puheena olevan elatusavun senkin jälkeen kun hän täytti 21 vuotta. Sen vuoksi ja kun tämä lahjanlupaukseksi katsottava sitoumus oli 31/7 1947 annetun lahjanlupausloin 1 §:n mukaan Sulo Albin Tervoa sitova, mutta hän oli eräässä oikeudenkäynnin vaiheessa väittänyt, ettei Maija Liisa Tervolla olisi sanotun, Elvi Kaarina Tervon kanssa tehdyn sopimuksen perusteella kannevaltaa häntä vastaan, ja kun RO:lla oli näin ollen ollut aihetta antaa sen päätöksestä ilmenevä velvoittava lausunto, HO jätti RO:n päätöksen pysyväksi muutoin paitsi että, koska Maija Liisa Tervo oli nostanut kanteen Sulo Albin Tervoa vastaan, vaikka tämä oli sitoutumaksensa mukaisesti suorittanut puheena olevan elatusavun, Sulo Albin Tervo vapautettiin suorittamasta hänen maksettavakseen määrättyä oikeudenkäyntikulujen korvausta.

Sulo Albin Tervo anoi lupaa saada oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla hakea muutosta HO:n tuomioon.

KKO (oikeusneuvokset Kekomäki, Laakso, Moisio, Modeen ja Mäkinen) p. katsoi, ettei ollut syytä suostua anomukseen. Hovioikeuden tuomio jäi siis pysyväksi.