KKO 1971 II 92. Annettu 3.11.1971.

Miehensä holhoojaksi määrätty vaimo oli myynyt avioliittolain voimaan tultua perintönä saamansa kiinteistön, johon miehellä oli naimaosa, miehelle sanottua kauppaa varten määrätyn uskotun miehen kirjallisella suostumuksella. Kanne kiinteistönkaupan julistamisesta mitättömäksi sillä perusteella, ettei siihen ollut haettu holhoustuomioistuimen lupaa, hylätty. (398 RD 1969)

Ks. myös KKO 1971 I 3.

Sitten kun varatuomarinleski Selma Pasanen, joka 2/5 1918 oli vihitty avioliittoon varatuomari Ilmari Pasasen kanssa ja 21/2 1964 oli määrätty miehensä holhoojaksi, oli 21/2 1955 isänsä jälkeen perinyt talon ja tontin n:o 6 a Turun kaupungin neljännen kaupunginosan 17 korttelissa ja kauppakirjalla 22/2 p:ltä 1964 myynyt tuon talon ja tontin Ilmari Pasasen uskotuksi mieheksi kaupantekoa varten määrätyn kapteenin Kauno Pasasen suostumuksella pojalleen varatuomari Osmo Pasaselle, joka oli saanut saannolleen lainhuudon saman helmikuun 29 päivänä, lainopinkandidaatinvaimo Helmi Varkko oli silloin alaikäisen tyttärensä, opiskelija Irmeli Pasasen holhoojana, joka Irmeli Pasanen oli Selma ja Ilmari Pasasen 24/1 1964 kuolleen vanhimman pojan Tauno Pasasen tytär ja 19/7 1966 kuolleen Ilmari Pasasen perillinen, Turun RO:ssa lausunut, että myyty kiinteistö oli Selma Pasasen vallinnassa ollutta kiinteätä omaisuutta, johon Ilmari Pasasella oli ollut naimaosa. Koska Ilmari Pasanen oli kaupantekohetkellä holhouksenalainen ja kauppakirjalla oli myyty hänen ja Selma Pasasen yhteistä omaisuutta eli kiinteätä omaisuutta, johon holhouksenalaisellakin oli omistusoikeus, ja kauppaan sen vuoksi holhouslain 39 §:n mukaan tarvittiin oikeuden lupa, mutta sellaista lupaa ei ollut pyydetty, ja luovutus kiinteistön omistusoikeuden ollessa Selma ja Ilmari Pasasen välillä jakamatonta yhteisomistusoikeutta oli tuon puutteen takia kokonaan eli siis myöskin Selma Pasasen osalta mitätön, Varkko oli vaatinut, että puheena oleva kiinteistönkauppa ja Osmo Pasaselle sen perusteella myönnetty lainhuuto julistettaisiin mitättömäksi, minkä ohessa hän pyysi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Selma Pasasen ja hänen myötäpuoltensa vastustettua kannetta RO p. 26/9 1968 lausui selvitetyksi, että Selma Pasanen oli avioliittolain voimaantulon jälkeen saanut kysymyksessä olevan kiinteistön perintönä ja että hänellä niin ollen avioliittolain 38 §:n 1 momentin ja avioliittolain voimaanpanosta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan oli oikeus myydä tuo kiinteistö Ilmari Pasasen kirjallisella suostumuksella. Sen vuoksi ja kun Kauno Pasasella, jonka RO oli määrännyt holhouksenalaisen Ilmari Pasasen uskotuksi mieheksi edustamaan häntä ja valvomaan hänen etuaan ja oikeuttaan puheena olevassa kiinteistönkaupassa, oli yhdessä Selma Pasasen kanssa allekirjoittanut kauppakirjan ja hänellä oli katsottava tuossa toimessaan olleen oikeus edellä mainitun suostumuksen antamiseen Ilmari Pasasen puolesta, RO hylkäsi kanteen.

Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset saattoivat jutun, t. 23/5 1969 ratkaisi sen; ja koska oli jäänyt näyttämättä, että Ilmari Pasasella olisi ollut omistusoikeus myytyyn kiinteistöön, ollen hänellä esitetyn selvityksen mukaan ainoastaan naimaosa Selma ja Ilmari Pasasen yhteisessä pesässä, eikä Kauno Pasanen, antaessaan avioliittolain 38 §:n ja avioliittolain voimaanpanosta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan suostumuksen Selma Pasasen omistaman kiinteistön myymiseen, niin ollen ollut myynyt holhouslain 39 §:n tarkoittamaa, holhouksenalaisen omistamaa kiinteätä omaisuutta holhouksenalaisen puolesta, HO näillä ja RO:n mainitsemilla perusteilla jätti asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Irmeli Pasanen pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja sisällytti lupahakemukseensa muutoksenhakemuksen. Selma, Kauno ja Osmo Pasanen vastasivat hakemukseen.