KKO 1972 II 46. Annettu 22.6.1972.

Kun holhooja, joka oli antanut holhottiensa pankkitalletukset oman velkansa vakuudeksi, oli holhottiensa puolesta mennyt vastuuseen toisen velasta eikä siihen ollut hankittu holhouslautakunnan lupaa, toimenpide oli holhoustein 40 §:n 1 mom:n 4 kohdan ja 41 §:n mukaan mitätön. (358 RD 1970)

Lääkintävoimistelija Milja Ruokamon ja vahtimestari Arvi Hautalan, viimeksi mainitun alaikäisen kauppiaantyttären Kaisa Soinin uskottuna miehenä, kanteesta Muhoksen KO p. 9/5 1968 lausui selvitetyksi, että kauppias Eino Soini oli Muhoksen Säästöpankilta 18/1 1965 saamansa 6 000 markan lainan vakuudeksi samana päivänä pantannut tyttäriensä silloin alaikäisen Milja Soinin, sittemmin Ruokamon, ja Kaisa Soinin lakimääräisenä holhoojana näiden nimellä säästöpankissa indeksitalletustileillä olleita varoja osoittavat talletustodisteet, Ruokamon osalta 3 457 markkaa 47 penniä, oikeastaan 3 000 markkaa, ja Kaisa Soinin osalta 4 148 markkaa 73 penniä, oikeastaan 3 600 markkaa, jotka varat olivat tulleet viimeksi mainituille henkivakuutuksen nojalla heidän edesmenneen äitinsä jälkeen. Tähän nähden ja koska Eino Soinilla mainitussa holhoojantoimessaan holhouslain 43 §:n 3 momentin mukaan ei ollut ollut oikeutta mainituin tavoin itse käyttää holhottiensa omaisuutta, ja puheena olevaa velkaa ei ollut selvitetty käytetyn hänen lastensa elatukseen tai muutoinkaan näiden tarpeisiin, niin ja kun säästöpankin lisäksi oli katsottava olleen tietoinen siitä, että puheena olevat talletukset kuuluivat Ruokamolle ja Kaisa Soinille, KO julisti kysymyksessä olevan panttauksen mitättömäksi ja velvoitti säästöpankin heti asianmukaista todistetta vastaan luovuttamaan sanotut panttina olevat talletustodisteet kohdaltaan Ruokamolle ja Hautalalle, viimeksi mainitulle uskotun miehen toimessaan, tai siinä tapauksessa, etteivät nuo pantit olisi enää tallella, velvoitti säästöpankin ja Eino Soinin yhteisvastuullisesti korvaamaan niiden arvona, kun indeksitalletukset oli 24/2 1967 uudistettu, ensiksi mainittu 3457 markan 47 pennin ja Kaisa Soinin indeksitalletus 4 148 markan 73 pennin määräisinä, Ruokamolle 3457 markkaa 47 penniä ja Hautalalle uskotun miehen toimessaan 4 148 markkaa 73 penniä niille maksupäivään kertyvine sovittuine pankkikorkoineen ja näille summille lisäksi laskettavine 5 prosentin korkoineen haastepäivästä, säästöpankin osalta 21/9 1967 ja Eino Soinin osalta 28/9 1967 lukien.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi säästöpankki saattoi jutun, t. 14/4 1970 jätti KO:n päätöksen voimaan pankkikoron osalta kuitenkin siten selvennettynä, että säästöpankin tuli yhteisvastuullisesti Eino Soinin kanssa, elleivät pantit enää olleet tallella, suorittaa KO:n päätöksessä mainituille pääomille 3 457 markalle 47 pennille ja 4148 markalle 73 pennille 4 1/2 prosentin korko 24/2 1967 ja haasteen tiedoksiantopäivän 28/9 1967 väliseltä ajalta.

Muhoksen Säästöpankki pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.