KKO 1973 II 4. Annettu 2.2.1973.

Isän myydessä kiinteistönsä alaikäiselle lapselleen ostajaa oli edustanut henkilö, jolle oli annettu uskotun miehen määräys vasta kaupanteon jälkeen. Koska sanotun määräyksen hankkimiseksi välittömästi kaupan jälkeen suoritetuista toimista voitiin päätellä, että ostajan edustaja oli hyväksynyt kaupan myös uskottuna miehenä, kaupan katsottiin tulleen päteväksi. (453 RD 1971)

Työmies Erkki Kähkipuron, vahtimestarinvaimon Kerttu Hietalan, kotiapulaisten Hely Kähkipuron ja Maila Kähkipuron sekä työmiesten Jalo Kähkipuron ja Urho Kähkipuron kanteesta Lappajärven KO, kuultuaan heidän veljensä, työmies Bruno Kähkipuron holhoojana Vianpelin kunnan sosisaalilautakuntaa, joka ei ollut yhtynyt kanteeseen, p. 17/4 1969, hyläten perusteettomana tilallisenlesken Kirsti Kähkipuron alaikäisen tyttärensä Raili Kähkipuron holhoojana tekemän väitteen siitä, ettei Erkki Kähkipurolla ja hänen asiakumppaneillaan ollut moiteoikeutta kanteessa kysymyksessä olevan kiinteistönkaupan osalta, tutkiessaan asian katsoi selvitetyksi, että sitten kun Erkki Kähkipuron ja hänen myötäpuoltensa sekä Bruno Kähkipuron äidin, 13/3 1955 kuolleen tilallisenvaimon Milla Kähkipuron jälkeen oli 22/4 1957 toimitettu ositus ja perinnönjako, jossa pesälle kuuluneesta, Vimpelin kunnan Sääksjärven kylässä sijaitsevasta Koivurannan tilasta RN:o 3³⁷ olivat saaneet Milja Kähkipuron leski sekä Erkki Kähkipuron ja hänen myötäpuoltensa ynnä Bruno Kähkipuron isä, tilallinen Nikolai Kähkipuro puolet ja puolisoiden lapsista kukin 1/14 osan, Nikolai Kähkipuro oli 2/11 1958 myynyt osituksessa saamansa tilanpuolikkaan toisesta avioliitostaan olevalle alaikäiselle tyttärelleen, 2/10 1957 syntyneelle Raili Kähkipurolle, jossa kaupantekotilaisuudessa ostajalla ei ollut ollut laillista edustajaa, ja että 11/12 1958 kuolleen Nikolai Kähkipuron jälkeen 1/7 1963 toimitetussa perinnönjaossa oli virheellisesti luettu Nikolai Kähkipuron kuolinpesään kuuluvaksi Koivurannan tila RN:o 3³⁷ kokonaan ja jako toimitettu niin, että tästä tilasta olivat saaneet Nikolai Kähkipuron ensimmäisestä avioliitosta olevat lapset kukin 1/14 osan ja Raili Kähkipuro yksin puolet. Sen vuoksi ja koska puheena olevaa kauppaa ei tehnyt päteväksi se, että KO oli kaupan jälkeen määrännyt henkilön, joka kaupantekotilaisuudessa oli allekirjoittanut kauppakirjan alaikäisen ostajan puolesta, valvomaan kaupassa uskottuna miehenä Raili Kähkipuron etua ja oikeutta, ja kun Nikolai Kähkipuron jälkeen toimitetussa perinnönjaossa oli menetelty virheellisesti myös siinä, että Raili Kähkipuroa oli edustanut hänen äitinsä Kirsti Kähkipuro, jonka etu, vaikka hänellä ei ollut ollutkaan avio-oikeutta miehensä omaisuuteen, oli saattanut olla ristiriidassa lapsensa edun kanssa, KO katsoen, että Nikolai Kähkipuron jälkeen toimitettu perinnönjako oli niin olennaisesti virheellinen, että koko jakoa oli sen johdosta pidettävä mitättömänä, maakaaren 1 luvun 2 §:n sekä vuoden 1734 perintökaaren 12 luvun 1, 4 ja 11 §:n nojalla julisti kysymyksesså olevan kiinteistönkaupan ja Nikolai Kähkipuron jälkeen toimitetun perinnönjaon mitättömiksi sekä vahvisti, että Erkki Kähkipuro ja hänen myötäpuolensa omistivat äitinsä Milla Kähkipuron jälkeen toimitetun osituksen ja perinnönjaon mukaisesti kukin 1/14 osan Koivurannan tilasta.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi Kirsti Kähkipuro holhoojantoimessaan saattoi jutun, t. 13/5 1971 ratkaisi asian; ja koska Nikolai Kähkipuron jälkeen toimitettua perinnönjakoa oli pidettävä mitättömänä sen johdosta, että siinä oli edellä mainitut, Nikolai Kähkipuron ensimmäisestä avioliitosta olevien lasten äitinsä Milla Kähkipuron jälkeen perintönä saamat tilanosuudet luettu kuolinpesään kuuluviksi ja jaettu mainituille lapsille isänsä jälkeen tulevina perintöosuuksina, eikä Erkki Kähkipuron ja hänen myötäpuoltensa ollut katsottava menettäneen moiteoikeuttaan sillä, että Erkki, Hely, Maila ja Jalo Kähkipuro sekä Kerttu Hietala itse ja sosiaalilautakunta silloin alaikäisen Urho Kähkipuron puolesta olivat hyväksyneet perusteiltaan virheellisen jaon, HO perinnönjaon mitättömäksi julistamista koskevalta osalta mainituilla ja muutoin KO:n lausumilla perusteilla katsoi, ettei ollut syytä muuttaa sitä lopputulosta, johon KO oli asiassa johtunut.

Kirsti Kähkipuro holhoojantoimessaan pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Erkki Kähkipuro ja hänen myötäpuolensa vastasivat hakemukseen.

KKO (oikeusneuvokset Leivonen ja Sundberg) t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun; ja mitä ensiksi tuli HO:n tuomioon kiinteistönkaupan mitättömäksi julistamista koskevalta osalta, niin koska maanviljelijä Helge Nuolikoski, joka Nikolai Kähkipuron myydessä kysymyksessä olevalla 2/11 1958 päivätyllä kauppakirjalla puolet Koivurannan tilasta RN:o 3³⁷ alaikäiselle tyttärelleen Raili Kähkipurolle oli viimeksi mainitun puolesta allekirjoittanut kauppakirjan ja hyväksynyt kaupan, oli, Vimpelin kunnan holhouslautakunnan annettua sanotun marraskuun 14 päivänä Lappajärven KO:lle kauppaa puoltavan lausunnon, KO:n saman marraskuun 18 päivänä julistamalla, lainvoiman saaneella päätöksellä määrätty Raili Kähkipuron uskotuksi mieheksi hyväksymään mainittu kauppa ja noista välittömästi kaupan jälkeen suoritetuista toimenpiteistä voitiin päätellä, että Nuolikoski saatuaan sanotun määräyksen oli myös uskottuna miehenä hyväksynyt kaupan, joka siten oli tullut päteväksi, KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion kiinteistönkaupan mitättömäksi julistamista koskevalta osalta, hylätä Erkki Kähkipuron ja hänen myötäpuoltensa kanteen tältä osin. Mitä sitten tuli juttuun perinnönjaon mitättömäksi julistamista koskevalta osalta, niin koska Erkki, Hely, Maila ja Jalo Kähkipuro, Kerttu Hietala ja silloin alaikäisen Urho Kähkipuron holhooja olivat hyväksyneet jaon, jossa Koivurannan tila oli erheellisesti Nikolai Kähkipuron jäämistöön kuuluvaksi luettuna jaettu HO:n tuomiossa kerrotuin tavoin eli siten, kuin tilan omistusoikeus oli jo Milja Kähkipuron jälkeen toimitetun osituksen ja perinnönjaon sekä 2/11 1958 tehdyn kiinteistönkaupan perusteella jakautunut, KKO harkitsi tältäkin osalta oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, hylätä kanteen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.

Oikeusneuvos Grönqvist: olen muutoin KKO:n tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla paitsi että perinnönjaon mitättömäksi julistamista koskevalta kanteen osalta johdun tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen sillä perusteella, etteivät Erkki Kähkipuro ja hänen myötäpuolensa ole vuoden 1734 perintökaaren 13 luvun 1 §:ssä säädetyssä ajassa moittineet Nikolai Kähkipuron jälkeen 1/7 1963 toimitettua perinnönjakoa.

Oikeusneuvos Ailio: olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Grönqvist.