KKO 1974 II 71. Annettu 4.10.1974.

Kun holhooja antamalla pankille erään yhtiön sitoumusten vakuudeksi holhoojana tunnustamansa, holhottiensa kiinteistöön kiinnitetyt haltijavelkakirjat oli holhottien puolesta mennyt vastuuseen toisen velasta, toimenpide, johon oikeuden kiinnitysluvan perusteella ei ollut oikeutta, oli ilman holhouslautakunnan lupaa tehtynä holhouslain 40 §:n 1 mom:n 4 kohdan ja 41 §:n mukaan mitätön. (44 RD 1974)

Filosofian kandidaatti Raimo Lindbergin, alaikäisten lasten Mikael, Robert ja Harriet Slotten uskottuna miehenä, Kansallis-Osake-Pankille sekä sanottujen lasten vanhemmille metsänhoitaja Olov Slottelle ja tämän vaimolle Terttu Slottelle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 25/1 1973 lausui selvitetyksi, että Olov Slotte oli 23/4 1965 päivätyllä panttauskirjalla käteispanttina luovuttanut pankille Oy Yxpila Ab:lla, jonka toimitusjohtaja ja toinen osakas hän oli, pankille tuolloin olleiden tai vastaisuudessa syntyvien sitoumusten vakuudeksi Slotten puolisoiden lasten Mikael, Robert ja Harriet Slotten holhoojana 20/3 1965 tunnustamansa numeroilla 1—4 merkityt, neljä 50 000 markan määräystä haltijavelkakirjaa, joiden pääoman, 10 prosentin koron ja enintään 200 markkaan nousevien perimiskustannusten maksamisen vakuudeksi oli 22/4 1965 myönnetty kiinnitys alaikäisten Kaarlelan kunnan Kaustarin kylässä omistamaan Strandbacken nimiseen tilaan RN:o 5⁶² Sen vuoksi sekä koska Olov Slottella ei ollut ollut oikeutta kerrotuin tavoin itse ja yhtiön puolesta käyttää holhottiensa omaisuutta ja kun pankki siihen nähden, että sen Kokkolan konttorin johtaja oli tuolloin ollut Oy Yxpila Ab:n tilintarkastaja, oli ottaessaan velkakirjat pantiksi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää niiden kuuluvan mainituille alaikäisille lapsille, RO, huomioon ottaen että Terttu Slotten lastensa holhoojana ei ollut näytetty antaneen suostumustaan panttaukseen tai muutoinkaan myötävaikuttaneen siihen, holhouslain 43 §:n 3 momentin ja velkakirjalain 10 §:n ja 14 §:n 1 momentin nojalla julisti sanotun panttauksen pätemättömäksi ja velvoitti pankin heti luovuttamaan mainitut velkakirjat Lindbergille ja korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi pankki saattoi jutun, t. 21/11 1973 tutki sen; ja koska Olov Slottella holhouslain 43 §:n 3 momentin mukaan ei ollut ollut oikeutta itse käyttää holhottiensa omaisuutta kerrotuin tavoin ja pankki ottaessaan velkakirjat pantiksi oli ollut tietoinen siitä, että ne kuuluivat Slotten puolisoiden alaikäisille lapsille, HO jätti asian RO:n päätöksen varaan.

Kansallis-Osake-Pankki pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Raimo Lindberg uskotun miehen toimessaan vastasi hakemukseen.