KKO 1981 II 31. Annettu 24.3.1981.

Lastensuojelulautakunnalla sen huostaan otettujen lasten holhoojana on oikeus vaatia lasten vanhempien velvoittamista suorittamaan lapsille lasten elatuksesta annetussa laissa säädettyä elatusapua. Avioliiton purkamista koskevassa jutussa tällainen vaatimus voidaan haastetta ottamatta esittää sitä vanhempaa vastaan, jolle lasten huoltoa ei uskota. (3834; S 80/442)

Helsingin RO p. 7. 6.1979 oli, tuomitessaan vaimon B:n kanteesta A:n ja B:n avioeroon, uskonut heidän alaikäisten lastensa, 17.1.1936 annetun lastensuojelulain nojalla Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan huostaan otettujen, vuosina 1965—1979 syntyneiden Arin, Esan, Birgitin, Mirjan, Sarin, Hannelen, Rosanan ja Ninan B:n huoltoon heti kun Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan huostaanotto heidän kohdaltaan päättyi sekä kuuden ensiksi mainitun lapsen holhoojaksi sanotun huostaanoton perusteella ilmoittautuneen sanotun lautakunnan jutussa haastetta ottamatta tekemästä vaatimuksesta velvoittanut A:n ja B:n kummankin erikseen suorittamaan noille kuudelle lapselle elatusavuksi, huomioon ottaen asianosaisten vähävaraisuuden ja lasten lukumäärän, 100 markkaa lasta kohden kuukausittain etukäteen 7.6.1979 lukien, kunnes lapset täyttivät 18 vuotta tai sitä ennen kykenivät vastaamaan elatuksestaan tai asiasta ehkä toisin määrättiin. A:n tuli sen jälkeen, kun huostaanotto oli päättynyt ja edellä mainitut kuusi lasta olivat jälleen B:n huollossa, suorittaa Arille, Esalle ja Birgitille kullekin erikseen elatusapua mainitut 100 markkaa kuukausittain etukäteen, kunnes lapset täyttivät 18 vuotta tai sitä ennen kykenivät vastaamaan elatuksestaan tai asiasta ehkä toisin määrättiin.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A hänelle juttua varten määrätyn uskotun miehen X:n edustamana ja B olivat saattaneet jutun, t. 23.1.1980, koska lastensuojelulautakunta ei ollut haastanut A:ta ja B:tä vastaamaan lastensuojelulautakunnan holhouksessa ja huostassa olevien A:n ja B:n lasten elatuksesta eikä RO:n niin ollen olisi pitänyt ottaa lastensuojelulautakunnan esittämiä elatusapuvaatimuksia tutkittavakseen, poistaen RO:n päätöksen siltä osin kuin A ja B oli siinä velvoitettu suorittamaan elatusapua lastensuojelulautakunnan holhouksessa ja huostassa oleville A:n ja B:n lapsille, jättänyt lastensuojelulautakunnan jutussa esittämät vaatimukset tutkimatta

Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunta pyysi, että sille myönnettäisiin valituslupa sekä että HO:n tuomio kumottaisiin siltä osin kuin lautakunnan Arin, Esan, Birgitin, Mirjan, Sarin ja Hannelen holhoojana jutussa tekemät, A:han ja B:hen kohdistetut elatusapuvaatimukset oli jätetty tutkimatta ja juttu jätettäisiin tältä osalta RO:n päätöksen varaan.

Korkein oikeus myönsi lastensuojelulautakunnalle valitusluvan. A edelleen X:n edustamana ja B antoivat hakemuksen johdosta heiltä pyydetyt vastaukset.

KKO (oikeusneuvokset Leivonen, Portin ja Hämäläinen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Rosokivi) t. tutki valituksen.

Harkitessaan, miten RO:n päätökseen sisältyvä A:n ja B:n lasten huoltoa koskeva lausuma oli käsitettävä, KKO katsoi, että RO määrätessään lasten huollosta oli tarkoittanut Arin, Esan, Birgitin, Mirjan, Sarin, Hannelen, Rosanan ja Ninan huollon alkamista koskeneella lausumallaan ainoastaan sitä lastensuojelulaista ilmenevää seikkaa, että kysymyksessä olevalla, avioliittolain 80 §:n 1 momentin ja holhouslain 23 §:n 2 momentin mukaisella ratkaisulla siitä, kummalle puolisolle lasten huolto uskottiin, ei ollut mitään oikeusvaikutusta lastensuojelulain nojalla toimitettuun lasten huostaanottoon eikä sen seurauksena syntyneeseen, tuon lain 21 §:ään perustuvaan holhoukseen. Näin RO oli mainittujen avioliittolain ja holhouslain säännösten nojalla uskonut niin hyvin Arin, Esan, Birgitin, Mirjan, Sarin ja Hannelen kuin myös Rosanan ja Ninankin, joita kahta viimeksi mainittua lastensuojelu

lautakunnan holhouksen ei ollut ilmoitettu koskeneen, huollon vaimolle B:lle.

Lapsen elatuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n mukaan elatusta koskevissa asioissa vajaavaltaista lasta edustaa hänen holhoojansa. Kun Ari, Esa, Birgit, Mirja, Sari ja Hannele oli lastensuojelulain nojalla otettu Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan huostaan ja lastensuojelulautakunta oli siten tullut heidän holhoojakseen, lasten puhevallan käyttäminen kuului lastensuojelulautakunnalle.

Riippumatta siitä, kuka lasten puhevaltaa käytti, avioliiton purkamista koskevassa jutussa tehty, huollosta erotettavaksi tarkoitettuun puolisoon kohdistettu lapsen elatusta koskeva vaatimus oli avioliittolain 80 §:n 2 momentin mukaisesti oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna sivuvaatimuksena tutkittava, vaikkei vaatimus ollut sisältynyt kanteeseen. HO:n ei näin ollen olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella jättää tutkimatta lastensuojelulautakunnan holhoojantoimessaan Arin, Esan, Birgitin, Mirjan, Sarin ja Hannelen edustajana tekemää vaatimusta lasten huollosta erotetun A:n velvoittamisesta suorittamaan lapsille elatusapua.

Lastensuojelulautakunnan lasten huoltajaksi määrättyyn B:hen kohdistama lasten elatusta koskeva vaatimus, joka perustui pelkästään lapsen elatuksesta annettuun lakiin eikä avioliittolain 80 §:n 2 momenttiin, sitävastoin ei ollut oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sivuvaatimus, joka avioliiton purkamista koskevassa asiassa voitiin esittää haastetta ottamatta.