KKO 1981 II 145. Annettu 3.11.1981.

Täysi-ikäiselle henkilölle oli määrätty holhooja varaamatta hänen isälleen, joka oli holhottavan ainoa lähiomainen, tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi, vaikkei siihen olisi ollut estettä. Isän kantelun johdosta päätös kumottiin ja asia palautettiin holhoojan määräämistä koskevassa osassa alioikeuteen.

Kysymys myös virkaholhoojan määräämisestä holhoojaksi. (2548; S 80/1433)

Hangon holhouslautakunnan hakemuksesta Hangon RO p. 12.5.1980 oli holhouslain 19 §:n 1 momentin nojalla julistanut A:n vuonna 1957 syntyneen pojan B:n mielisairauden vuoksi holhottavaksi ja määrännyt hänen holhoojakseen Hangon kaupungin virkaholhoojan.

A:n ilmoitettua tyytymättömyyttä päätökseen RO:n puheenjohtaja oli 5.6.1980 tekemällään ratkaisulla hylännyt tyytymättömyyden ilmoituksen säädetyn ajan jälkeen tehtynä.

Helsingin HO, jolle A oli tehnyt kantelun RO:n päätöksestä ja tyytymättömyyden ilmoituksen hylkäämisestä, vaatien että koska tyytymättömyyden ilmoittaminen oli tapahtunut laillisessa alassa ja kun lisäksi häntä ei olleet B:n lähimpänä sukulaisena oikeudessa kuultu tyytymättömyyden ilmoitus hyväksyttäisiin, RO:n päätös poistettaisiin ja hänet määrättäisiin B:n holhoojaksi, p. 7.10.1980 oli katsonut, ettei kantelu miltään osin antanut aihetta toimenpiteisiin.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. Hangon kaupungin holhouslautakunta ja C, jonka aloitteesta lautakunta oli tehnyt holhottavaksi julistamista ia holhoojan määräämistä koskevan esityksen, antoivat hakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset.

KKO ( oikeusneuvokset Leivonen, Salervo, Heinonen, Portin ja Hämäläinen) p. tutki valituksen ja totesi, että holhouslaissa ei ollut nimenomaista säännöstä siitä, kenelle tuomioistuin oli velvollinen varaamaan tilaisuuden tulla kuulluksi määrättäessä holhoojaa täysi-ikäiselle henkilölle. Tuon lain 20 §:n 1 momentin sekä 23, 24 ja 25 §:n säännöksistä johtui kuitenkin että, jollei holhottavan lähiomaisten kuulemiseen ollut estettä, tuomioistuimen tuli varata heille tilaisuus ilmaista mielipiteensä siitä, kuka holhoojaksi määrätään. RO oli julistaessaan B:n holhottavaksi ratkaissut holhoojan määräämistä koskevan asian varaamatta A: Ile, joka oli B: n ainoa lähiomainen, tilaisuutta tulla holhouslautakunnan esityksen johdosta kuulluksi, vaikka asiakirjoista ei ilmennyt seikkaa, joka olisi estänyt kuulemasota A:ta.

Holhouksen järjestämisestä eräissä tapauksissa 15. 1.1971 annetun lain mukaan virkaholhooja voitiin määrätä holhoojaksi vain sellaiselle henkilölle, jolle vähävaraisuuden tai muun erityisen syyn takia ei muuten ollut sopivasti saatavissa holhoojaa. B ei ollut vähävarainen eikä hänelle olisi pitänyt määrätä holhoojaksi virkaholhoojaa hankkimatta selvitystä siitä, että määräyksen antamiseen oli viimeksi mainitussa laissa tarkoitettu erityinen syy. Tämä selvitys olisi myös pitänyt merkitä RO:n pöytäkirjaan.