KKO 1983 II 188. Annettu 28.12.1983.

Vajaavaltaisen puhevaltaa jutussa käyttänyttä holhoojaa joka ei itse ollut siinä asianosaisena, ei voitu MOL 21 §:n 1 monon nojalla velvoittaa omilla varoillaan korvaamaan valtiolle sen varoista vajaavaltaisen vastapuolen olkeudenkäyntiavustajalle maksettua palkkiota. (4120; S 83/510)

Helsingin RO, joka lapsen elatusta koskevassa asiassa oli myöntänyt kantajalle A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin edun ja määrännyt hänelle oikeudenkäyntiavustajan, oli päätöksessään 27.9.1982, hyväksyen A:n kanteen poistanut A:n maksettavaksi määrätyn elatusavun alaikäiselle B:lle sekä määrännyt asian laatuun nähden A:n oikeudenkäyntiavustajalle suoritetut kulut ja palkkion jäämään valtion vahingoksi.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi lastensuojelulautakunta b alaikäisen B:n holhoojana oli saattanut jutun, t. 9.3.1983, oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa RO:n päätöstä, sekä velvoittanut b:n korvaamaan valtiolle sen varoista A:n oikeudenkäyntiavustajille maksetun palkkion 400 markkaa.

Pyytäen valituslupaa b haki muutosta HO:n tuomioon mainitun avustajanpalkkion korvaamista koskevalta osalta.

KKO (oikeusneuvokset Miettinen, Saarni-Rytkölä, Portin ja Hämäläinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Virolainen) p. tutki jutun.

Ratkaisun perustelut

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan, jos maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuoli häviää asian hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettaviksi määrätyt kustannukset. Samojen perusteiden mukaan kuin asianosaisten keskeisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on säädetty. A, joka Helsingin RO:n 28.7.1969 julistamalla päätöksellä oli velvoitettu suorittamaan elatusapua B:n äidille B:tä varten, on lapsen elatuksesta 5.9.1975 annetun lain 19 §:n 2 momentin mukaan ollut suoritettava sanotun lain voimaan tulon 1.10.1976 jälkeen elatusapua B:lle. Viimeksi mainittu on siten ollut maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n vastapuoli puheena olevassa elatusavun muuttamista koskevassa jutussa. Lastensuojelulautakunnan b:n otettua B:n huostaansa on hänen holhouksensa siirtynyt lastensuojelulain 21 §:n nojalla lastensuojelulautakunnalle. Lautakunta on jutussa ollut lapsen elatuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu lapsen edustaja. Lastensuojelulautakunta ei näin ollen ole siinä asianosainen eikä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momentissa edellytetty korvausvelvollinen vastapuoli.

Tuomiolauselma