KKO 1984 II 27. Annettu 21.2.1984.

Alaikäisen asianosaisen A:n saatettua holhoojiensa edustamana hänen omaisuutensa hoitoa koskevan jutun HO:n käsiteltäväksi holhoustoimi oli jutun ollessa HO:ssa vireillä jaettu siten, että holhottavan äidille B:lle kuului holhottavan huolto ja kasvatus ja toiselle holhoojalle omaisuuden hoito. B:llä ei ollut oikeutta käyttää jutussa A:n puhevaltaa KKO:ssa. (4323/83 ; S 83/ 171)

Ks. KKO 1966 II 111

B ja D, edellinen 24.5.1971 syntyneen A:n ottovanhempana ja holhoojana ja jälkimmäinen Kiteen KO:n 6.11.1978 A:lle määräämänä toisena holhoojana, olivat K:lle 21.3.1980, L:lle 26.3.1980 ja M:lle 31.3.1980 toimitetun haasteen nojalla Kiteen KO:ssa kanteenaan lausuneet, että A:n ottoisä ja K:n, L:n ja M:n veli C, joka oli kuollut 27.9.1978, oli 24.11.1977 tehdyllä testamentillaan määrännyt, että hänen kuoltuaan oli kaikki hänen omaisuutensa menevä A:lle. Lisäksi C oli testamentissaan muun muassa nimennyt perityn omaisuuden hoitajiksi A:n 20 ikävuoteen saakka K:n, L:n ja M:n, joiden tuli pitää omaisuuden hoidosta tarkkaa kirjanpitoa ja tehdä omaisuudesta tarkka tilitys holhousviranomaisille. K, L ja M olivat valvoneet sanotun testamentin 6.11.1978 Kiteen KO:ssa. B ja D olivat tehneet perintökaaren 7 luvun 5 §:n 1 momentin edellyttämät ilmoitukset M:lle 9.4., L:lle 11.4. ja K:lle 21.4.1979. Sen vuoksi B, jonka avioliitto C:n kanssa oli purettu Kiteen KO:n 18.1.1977 julistamalla, lainvoiman saaneella päätöksellä, ja D, katsoen että mainittu testamentti omaisuudenhoitajia koskevine määräyksineen loukkasi A:n oikeutta lakiosaan, olivat perintökaaren 7 luvun säännöksiin vedoten vaatineet, että C:n kuolinpesä luovutetaan sellaiseen jakoon, jossa A:n lakiosa erotetaan hänen holhoojiensa B:n ja D:n hoitoon. Vielä B ja C olivat pyytäneet, että pesänjakajaksi sanottuun jakoon määrättäisiin suostumuksensa mukaisesti X:n.

K, L ja M olivat vastustaneet kannetta sekä toissijaisesti ehdottaneet, että pesänjakajaksi määrättäisiin X:n asemesta K.

KO p. 23.4.1980 oli tutkinut jutun ja todennut, että 27.9.1978 kuollut C oli 24.11.1977 allekirjoittanut testamentin, jossa oli määrätty C:n ainoa perillinen, ottotytär A testamentinsaajaksi ja C:n sisarukset K, L ja M testamentin toimeenpanijoiksi huolehtimaan omaisuuden hoidosta tilivelvollisuuksin holhousviranomaisille omistusoikeuden kuitenkin täydellisesti muuten siirtyessä C:lle ja että K, L ja M olivat 6.11.1978 valvoneet tuon testamentin, jota valvontaa koskevaa moitekannetta ei ollut laillisessa ajassa nostettu. Koska testamentin ei ollut katsottava perintökaaren 7 luvun mukaisesti loukkaavan A:n oikeutta lakiosaan, KO oli nojautuen lisäksi holhouslain 45 §:ään hylännyt kanteen ja vaatimuksen pesänjakajan määräämisestä

Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi B ja D, kumpikin holhoojantoimessaan olivat saattaneet jutun, t. 16.12.1982 oli tutkinut sen, ja koska C oli testamentatun omaisuuden hoitajia koskevalla määräyksellään halunnut tyttärensä A:n lakiosaa loukkaamatta turvata omaisuuden säilymisen A:lla tämän alaikäisyyden ajan ja kun A oli testamentilla saanut koko C:n omaisuuden ja siis enemmänkin kuin lakiosansa, HO oli näillä ja KO:n mainitsemilla perusteilla jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Pyytäen valituslupaa B A:n lakimääräisenä holhoojana haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. K, L ja M antoivat heiltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. D:lle ja E:lle varattiin tilaisuus lausunnon antamiseen, mitä tilaisuutta he eivät käyttäneet hyväkseen

KKO (presidentti Olsson, oikeusneuvokset Hämälåinen ja Roos sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Paasikoski ja Heikkilå) p. käsitteli jutun ja lausui perusteluinaan:

KKO toteaa B:n pyytäneen valituslupaa ja valittaneen HO:n tuomiosta A:n holhoojan ominaisuudessa mutta ei hänelle itselleen määrättyä oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuutta koskevassa osassa.

A:n saatettua holhoojiensa B:n ja D:n edustamana jutun HO:n käsiteltäväksi KO on 8.6.1981 julistamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä erottanut D:n holhoojantoimestaan ja määrännyt E:n hänen tilalleen A:n toiseksi holhoojaksi Samalla KO on jakanut holhoojan tehtävät B:n ja E:n kesken siten, että se on uskonut A:n huollon ja kasvatuksen B:lle ja holhottavan omaisuuden hoidon E:lle.

KKO katsoo, ettei B:llä, kun juttu koskee vain A:n omaisuuden hoitoa ole enää KO:n 8.6.1981 julistaman päätöksen jälkeen oikeutta käyttää siinä A:n puhevaltaa. Kun A ei ole hänen omaisuuttaan hoitamaan määrätyn holhoojan E:n edustamana pyytänyt valituslupaa, HO:n tuomio on saanut lainvoiman myös siltä osin kuin jutussa ajettu kanne on hylätty.