KKO 1984 II 113. Annettu 13.6.1984.

Henkilö A, jonka holhottavaksi julistaminen oli perustunut hänen heikontuneeseen mielentilaansa ja jonka ei katsottu ilmeisesti kykenevän ymmärtämään holhousasian merkitystä niin, että hän olisi pystynyt itse valvomaan oikeuksiaan siinä, ei saanut OK 12 luvun 1 §:n 2 mom:n (L 8.4.1983) mukaan itse yksin käyttää puhevaltaansa tuossa asiassa. A:n vaatimuksen johdosta, että hänen holhoojakseen määrättäisiin joku muu henkilö kuin toimeen määräyksen saanut B, oli A:n etu joutunut sellaiseen ristiriitaan B:n edun kanssa, ettei B ollut HolhL 65 §:n 1 mom:n säännös huomioon ottaen kelpoinen edustamaan A:ta holhousasiassa. Näistä syistä ja huomioon ottaen myös 18.11.1983 annetun HolhA:n 3 §:n säännökset oli A:lle määrättävä uskottu mies edustamaan häntä ja valvomaan hänen oikeuksiaan sanotussa asiassa. (797; S 83/779)

Lahden RO p. 8.2.1983 oli A:n vanhempien ja sisarusten hakemuksesta kuultuaan A:ta itseään ja Lahden kaupungin holhouslautakuntaa lausunut selvitetyksi, että A oli esitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella heikontuneen mielentilansa takia kykenemätön hoitamaan asioitaan ja että oli pelättävissä, että hänen omaisuntensa hävitetään, jollei häntä aseteta holhoukseen. Sen vuoksi RO oli holhouslain 19 §:n 2 momentin sekä 21, 25, 74 ja 75 On nojalla julistanut A:n, joka oli syntynyt 5.8.1930, holhottavaksi ja määrännyt hänen holhoojakseen B:n vuotuisin tilintekovelvollisuuksin.

Kouvolan HO, jonka tutkittavaksi A itse yksinään oli saattanut asian vaatien RO:n päätöksen kumoamista, p. 2.6.1983 oli myönnettyään A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin taannehtivasti 5.10.1982 lukien jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

A itse yksinään puhevaltaa käyttäen pyysi valituslupaa. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla KKO määräsi 20.9.1983 hovioikeuden auskultantti C:n A:n oikeudenkäyntiavustajaksi. C, jonka RO oli 1.11.1983 erikseen määrännyt A:n uskotuksi mieheksi edustamaan häntä sekä valvomaan hänen etuaan asian käsittelyssä KKO:ssa, pyysi uskotun miehen toimessaan valituslupaa ja valituksena vaati HO:n päätöksen muuttamista siten, että A:n holhoojaksi määrätään Lahden kaupungin virkaholhooja.

KKO myönsi 14.12.1983 A:lle valitusluvan. B ja Lahden kaupungin holhouslautakunta antoivat pyydetyt vastaukset. Vastauksen antoivat lisäksi A:n isä ja sisarukset.

KKO (oikeusneuvokset Saarni-Rytiölå, Nikkarinen, Lehtonen, Aro ja Roos) p. käsitteli asian ja totesi, että A:n holhottavaksi julistaminen oli perustunut hänen heikontuneeseen mielentilaansa. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli 3.6.1976 annetussa laissa, hänellä ei siten ollut ollut oikeutta itse yksinään käyttää puhevaltaa kysymyksessä olevassa henkilöään koskevassa asiassa. A:n vaatimuksen johdosta, että hänen holhoojakseen olisi, jollei holhouspäätöstä hänen pyyntönsä mukaisesti kumottaisi, määrättävä B:n sijaan joku muu henkilö, A:n ja B:n välille oli syntynyt eturistiriita, jonka vuoksi B holhouslain 65 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen ei ollut ollut kelpoinen holhoojantoimessaan edustamaan A:ta tässä asiassa. Näistä syistä alempien oikeuksien ei olisi pitänyt käsitellä ja ratkaista asiaa huolehtimatta siitä, että A:lle olisi määrätty uskottu mies edustamaan häntä ja valvomaan hänen oikeuksiaan asiassa.

KKO katsoi selvitetyksi, että A heikontuneen mielentilansa vuoksi ei kyennyt ilmeisesti ymmärtämään asian merkitystä niin, että hän pystyisi itse valvomaan oikeuksiaan siinä. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli 8.4.1983 annetussa, 1.1.1984 voimaan tullessa laissa, A:lla näin muodoin ei ollut oikeutta itse yksin käyttää puhevaltaansa asiassa. A:n etu oli holhoojan henkilöä koskevan erimielisyyden vuoksi edelleenkin ristiriidassa B:n edun kanssa. Sen vuoksi KKO edellä mainittujen lainkohtien ja lisäksi 18.11.1983 annetun, 1.1.1984 voimaan tulleen holhousasetuksen 3 §:n nojalla sekä huomioon ottaen, että holhottavaksi julistamisen perusteita koskevat säännökset oli holhouslain muuttamisesta 8.4.1983 annetulla, 1.1.1984 voimaan tulleella lailla uudistettu ja että uusia säännöksiä oli sanotun lain voimaantulosäännöksen 4 momentin mukaan sovellettava myös tässä asiassa, joka lain voimaan tullessa oli muutoksenhaun johdosta ollut vireillä KKO:ssa, harkitsi oikeaksi palauttaa asian RO:een. RO:n tuli ilmoituksetta ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, palauttamisen syyt huomioon ottaen, siinä laillisesti menetellä. B:lle annettu holhoojanmääräys oli voimassa kunnes asia oli palautuksen jälkeen RO:ssa ratkaistu, ja C:lle annettu määräys toimia A:n uskottuna miehenä kunnes asia oli lainvoimaisesti ratkaistu.