KKO 1984 II 157. Annettu 3.10.1984.

Kantajat eli leski ja viisi sisarusta olivat vuonna 1956 myyneet samalla kauppakirjalla kukin omistamansa osuuden tilakokonaisuudesta vastaajalle eli kuudennelle sisarukselle. Vuonna 1982 vireillepannussa jutussa vaadittiin kaupan julistamista kokonaan mitättömäksi, koska kaksi myyjistä oli kaupasta päätettäessä ollut alaikäisiä eikä kaupalle ollut haettu holhoustuomioistuimen hyväksymistä.

Kun kauppakirjassa ei mainittu kunkin kantajan osuuden kaupan pätevyyden ehdoksi sitä, että kauppa hyväksytään alaikäisten myyjien osalta, eikä sellaista edellytystä muutenkaan ollut näytetty, kauppa julistettiin mitättömäksi vain alaikäisten myyjien tilaosuuksien osalta. (849; S 83/959)

Vetelin KO:n päätös 18.5.1982

KO oli päätöksessään siltä osin kuin kysymys oli Inga Pihlajamaan, Suoma Tiikkajan, Tyyne Saarisen ja Salme Rajalan Martti Pihlajamaahan kohdistamasta kiinteistönkaupan mitättömäksi julistamisesta koskevasta 1.2.1982 vireille pannusta kanteesta, johon myös Sirkka Rajala ja Katri Forsberg olivat yhtyneet, lausunut, että Inga Pihlajamaan puolison, 7.10.1939 kuolleen Sulo Pihlajamaan kuolinpesässä, johon kuuluivat KO:n päätöksessä mainitut Vetelin kunnassa sijaitsevat Pihlaja, Lisämaa D ja Lisämaa G nimiset tilat, oli 19.1.1956 toimitettu parunkirjoitus ja perinnön jako ja että sen jälkeen samana päivänä tehdyssä kiinteistönkaupassa Inga Pihlajamaa oli myynyt omistamansa puolet kysymyksessä olevista tiloista ja kukin kuudesta Sulo Pihlajamaan lapsesta, joista Sirkka Rajala 20- ja Forsberg is-vuotiaina olivat tuolloin alaikäisiä, omistamansa 1/14 osan tiloista samanlaisen osuuden niistä omistaneelle veljelleen Martti Pihlajamaalle. Katsoen, että jutussa oli kysymys vain sanottujen alaikäisten osuudesta kiinteistönkauppaan, KO oli jättänyt ensiksi mainittujen neljän kantajan kanteen tutkimatta. Tutkiessaan asian Sirkka Rajalan ja Forsbergin osalta KO oli todennut, ettei holhoustuomioistuin ollut heidän osaltaan antanut lupaa kauppaan holhouslain 39 §:n edellyttämällä tavalla eivätkä he olleet täysi-ikäisiksi tultuaan kauppaa hyväksyneet. Sen vuoksi KO oli julistanut kiinteistönkaupan heidän tilaosuuksiaan koskevalta osalta mitättömäksi. Asian laadun vuoksi asianosaisten oli pidettävä vahinkonaan heila olleet kulunsa.

Vaatimukset Vaasan HO:ssa siltä osin kuin vielä oli kysymys

Inga Pihlajamaa, Tiikkaja, Saarinen ja Salme Rajala olivat uudistaneet kanteessaan esittämänsä vaatimuksen sanotun kiinteistönkaupan julistamisesta mitättömäksi myös heidän osaltaan, koska kaupan tarkoituksena oli tilakokonaisuuden omistuksen ja hallinnan säilyttäminen, mikä ei toteutuisi, mikäli KO:n päätös jäisi voimaan. Sen ohessa he olivat vaatineet Martti Pihlajamaan velvoittamista korvaamaan heidän kulunsa sekä KO:ssa että HO:ssa.

Martti Pihlajamaa oli vaatinut, että KO:n päätös kumottaisiin siltä osin kuin kanne oli hyväksytty ja että kanne siis myös Sirkka Rajalan ja Forsbergin ajamana hylättäisiin.

Sirkka Rajala ja Forsberg olivat yhteisesti vastanneet vastapuolensa muutoksenhakemukseen vaatien samalla korvausta vastauskuluistaan.

HO:n tuomio 18.5.1982

HO oli todennut, että Inga Pihlajamaa myötäpuolineen oli 13.1.1982 laaditulla kanteellaan vaatinut 19.1.1956 tehdyn nyt kysymyksessä olevan kiinteistönkaupan julistamista kokonaisuudessaan pätemättömäksi, minkä vuoksi KO:n ei olisi pitänyt lausumillaan perusteilla jättää kannetta mainitsemiltaan osilta tutkimatta. HO oli kuitenkin, välttääkseen asian käsittelyn viivästymisen, tutkinut jutun kokonaisuudessaan. Siihen nähden, että kysymyksessä olevien kiinteistöjen kohdalta oli tehty perinnönjako KO:n päätöksestä ilmenevin tavoin jo ennen puheena olevaa kiinteistönkauppaa jossa ostaja oli ollut kiinteistöistä jo perinnönjaon perusteella osuuden omistanut osakas, HO oli katsonut, ettei kaupan kohteena myyjien tarkoituksen mukaan ollut ollut myydä tilakokonaisuutta sellaisenaan ja että niin ollen kuhin myyjistä oli myynyt oman osuutensa siitä erikseen. Omistusoikeus kaupan kohteeseen oli kauppakirjan mukaan määrätty siirtyväksi heti panematta ehtoa siitä, että kaupan pätevyys riippuisi asianomaisen holhoustuomioistuimen suostumuksesta kauppaan, jossa alaikäisiä myyjiä olivat edustaneet heille peränkirjoitusta, perinnönjakoa ja siinä yhteydessä mahdollisesti tehtävää kiinteistönkauppaa varten määrätyt uskotut miehet.

Edellä mainituin perustein HO oli katsonut, ettei mainittu kiinteistönkauppa ollut Inga Pihlajamaan, Tiikkajan, Saarisen ja Salme Rajalan osalta pätemätön. Sen vuoksi HO oli kumonnut KO:n päätöksen Inga Pihlajamaan sekä Tiikkajan, Saarisen ja Salme Rajalan kanteen tutkimatta jättämisestä ja hylännyt heidän kanteensa. Muilta osin KO:n päätöstä ei muutettu. Martti Pihlajamaa velvoitettiin korvaamaan Sirkka Rajalan ja Forsbergin yhteiset vastauskulut HO:ssa 500 markalla.

Korkein oikeus

Pyytäen valituslupaa Inga Pihlajamaa, Tiikkaja, Saarinen ja Salme Rajala toiselta sekä Martti Pihlajamaa toiselta puolen hakivat muutosta HO:n tuomioon. Inga Pihlajamaa ja hänen myötäpuolensa toistivat jutussa esittämänsä kanteen oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksineen. Martti Pihlajamaa uudisti vaatimuksensa kanteen hylkäämisestä kokonaan ja pyysi vapauttamista HO:n hänen maksettavakseen tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta Sirkka Rajalalle ja Forsbergille.

Kummallekin valitusluvan hakijataholle myönnettiin valituslupa ja he antoivat heiltä pyydetyt vastaukset. Lisäksi Sirkka Rajala ja Forsberg yhteisesti vastasivat Martti Pihlajamaan muutoksenhakemukseen.

KKO (oikeusneuvokset Leivonen, Heinonen, Portin ja Hiltunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä) t. lausui perusteluinaan:

KKO havaitsee, että kaupan kohteena olleista tiloista, jotka kaikki sijaitsevat Vetelin kunnassa, asiakirjoista saadun selvityksen mukaan ovat Pihlaja RN:o 6 Pulkkisen kylässä sekä Lisämaa D RN:o 14:5 ja Lisämaa G RN:o 11:8 kumpikin Korpilahden kylässä. Alemmat oikeudet ovat maininneet Pihlajan tilan olevan Korpilahden kylässä ja kahden viimeksi mainitun tilan Vetelin kylässä eli toisin kuin jutun asiakirjat osoittavat.

Inga Pihlajamaa ja hänen myötäpuolensa ovat kysymyksessä olevassa kiinteistönkaupassa myyneet kukin osuutensa mainituista tiloista. Kuten HO on todennut, kauppakirjassa ei mainita kunkin osuuden kaupan pätevyyden ehdoksi sitä, että kauppa hyväksytään alaikäisten myyjien osalta. Sellaista edellytystä ei ole muutoinkaan näytetty. Koska Martti Pihlajamaa ei ole miltään osin huudattanut saantoaan, moitekanne ei ole ollut sidottu lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain 21 §:ssä tarkoitettuun määräaikaan.