KKO 1985 II 96

Holhouslaki — Uskottu mies — Ulosottolaki — Jutun palauttaminen

Puoliso ei saanut käyttää puhevaltaa alaikäisten lastensa puolesta takaisinsaantia ulosottolain nojalla koskevassa jutussa, jossa oli kysymys toisen puolison mainituille lapsille tekemien omaisuudenluovutusten peräyttämisestä. Juttu palautettiin KO:een uskotun miehen määräämistä ja jutun uudelleen käsittelyä varten.

Päätös 10.6.1985 (N:o 1544, S 84/1087)

Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätös 9.3.1984

Kihlakunnanoikeus on Lapin lääninveroviraston Hilkka Anneli Luiroa alaikäisten lastensa Satu Hannele ja Mika Petri Luiron holhoojana sekä asianajaja Hannu Lukkarilaa mainittujen lasten määrättynä uskottuna miehenä vastaan ajamasta kanteesta, Lukkarilan ilmoitettua kanteeseen vastaamatta, ettei sanotuille lapsille luovutettavan omaisuuden vastaanottamista varten hänelle annettu uskotun miehen määräys velvoittanut häntä esiintymään jutussa mainittujen alaikäisten puolesta, lausunut selvitetyksi, että Hilkka Anneli Luiron miehen liikkeenharjoittaja Lauri Ilmari Luiron maksettavaksi oli erääntynyt 10.12.1980—23.6.1983 erilaisia veroja ja maksuja seuraamuksineen yhteensä 258.995,60 markkaa. Kyseisten verojen ja maksujen perimiseksi 28.9.1983 toimitetussa ulosottoyrityksessä oli Lauri Ilmari Luiro todettu varattomaksi. Lääninverovirasto oli saanut varattomuusesteestä tiedon 4.10.1983. Lauri Ilmari Luiro oli 16.1.1981 allekirjoitetulla lahjakirjalla luovuttanut omistamansa tilan lapsilleen, 30.3.1970 syntyneelle Satu Hannele Luirolle ja 5.6.1974 syntyneelle Mika Petri Luirolle, joiden molempien puolesta lahjan oli vastaanottanut asianajaja Lukkarila kihlakunnanoikeuden määräämänä uskottuna miehenä.

Kun esiin tulleista asianhaaroista voitiin havaita, että Lauri Ilmari Luiro, jonka omaisuuden ulosmittausta oli ulosottomieheltä haettu, oli velkojan Lapin lääninveroviraston tuntuvaksi vahingoksi luovuttanut sitä sellaisissa olosuhteissa, että takaisinsaanti konkurssipesään olisi ollut luvallinen, jos ulosmittauksen sijasta olisi haettu konkurssia, kihlakunnanoikeus on ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla julistanut edellä tarkoitetun omaisuuden lahjoituksen lääninveroviraston oikeutta loukkaavana peräytyneeksi sikäli, ettei lahjoitus ollut esteenä luovutetun omaisuuden käyttämiseen lääninverovirastolle sillä Lauri Ilmari Luirolta olevien mainittujen vero- ja maksusaatavien ja niille laskettavien laillisten viivästysseuraamuksien suorittamiseksi, ja velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut 1.800 markalla.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 12.9.1984

Hovioikeus, jonka käsiteltäväksi Hilkka Anneli Luiro Satu Hannele ja Mika Petri Luiron holhoojana oli saattanut jutun huomauttaen muun muassa, ettei hän voinut käyttää puhevaltaa tässä oikeudenkäynnissä, ja vaatien lääninveroviraston kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai hylkäämistä ennenaikaisena, on tuomiossaan todennut, että asianajaja Lukkarilalle annettu määräys toimia Satu Hannele ja Mika Petri Luiron uskottuna miehenä kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitettua lahjoitusta vastaanotettaessa ja siihen liittyvissä toimenpiteissä ei ole käsittänyt oikeutta tai velvollisuutta ottaa vastaan haastetta tai edustaa sanottuja alaikäisiä lapsia ulosottolain nojalla ajettavassa, lahjoitetun omaisuuden takaisinsaantia koskevassa oikeudenkäynnissä. Sen sijaan Hilkka Anneli Luiron sekä Satu Hannele ja Mika Petri Luiron edut eivät joutuneet tässä jutussa ristiriitaan, joka estäisi Hilkka Anneli Luiroa edustamasta sanottuja lapsiaan.

Hovioikeus on todennut lisäksi, että Lauri Ilmari Luiron verojen ja maksujen määrä veronlisäyksineen ja jäämämaksuineen on 31.10.1983 Lauri Ilmari Luiron vuodelta 1982 saamilla veronpalautuksilla suoritetun kuittauksen jälkeen ollut 240.537,20 markkaa ja ettei lahjoitus ollut esteenä lahjakirjassa mainitun omaisuuden käyttämiseen sanottujen verojen ja maksujen ja niille laskettavien viivästysseuraamuksien suorittamiseksi, sikäli kuin lahjat olivat tarpeen lääninveroviraston saatavien suorittamiseen.

Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta. Hovioikeus on myös todennut, että velvollisuus korvata lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa kuului vastaajille Satu Hannele ja Mika Petri Luirolle yhteisvastuullisesti. Satu Hannele ja Mika Petri Luiro on velvoitettu suorittamaan lääninverovirastolle vastinekuluista hovioikeudessa 300 markkaa.

Vaatimukset, valituslavan myöntäminen ja välitoimet

Pyytäen valituslupaa Hilkka Anneli Luiro holhoojantoimessaan on hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon katsoen muun muassa, ettei hän voinut edustaa sanottuja lapsiaan tässä oikeudenkäynnissä, jossa lasten etu oli ristiriidassa hänen etunsa kanssa. Lupa on myönnetty 28.11.1984 ja samalla määrätty, ettei hovioikeuden tuomion mahdollisesti alkanutta täytäntöönpanoa ole toistaiseksi jatkettava. Lääninverovirasto on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

(oikeusneuvokset Heinonen, Portin, Riihelä, Lindholm ja Ketola)

Perustelut

Holhouslain 35 §:n 2 momentin mukaan holhooja ei saa edustaa vajaavaltaista muun muassa oikeustoimessa, jonka toisena osapuolena on holhoojan puoliso. Sanottu 1.1.1984 voimaan tullut lainkohta on säädetty siinä tarkoitetuissa tilanteissa syntyvän holhoojan ja vajaavaltaisen välisen eturistiriidan johdosta. Perusteltua on katsoa, ettei holhooja saa edustaa vajaavaltaista myöskään tuollaisen oikeustoimen johdosta syntyvässä oikeudenkäynnissä. Hilkka Anneli Luiro ei siten olisi saanut käyttää Satu Hannele ja Mika Petri Luiron puhevaltaa, jota käyttämään olisi tullut määrätä uskottu mies.

Päätöslauselma