KKO 1988:88

(29.9.1988, 3018, S 87/842)

Holhous — Vajaavaltainen — Määräala — Kiinteistön kauppa

Aviopuolisot olivat yhdessä omistaneet tilan. Toisen puolisoista kuoltua leski ja perilliset olivat, osituksen ja perinnönjaon ollessa kuolleen puolison jälkeen toimittamatta, myyneet tilasta määräalan. Perillisistä yksi oli ollut kaupanteon aikaan vajaavaltainen. Kaupalle ei ollut hankittu holhouslain 39 ja 41 §:ssä mainittua lupaa tai hyväksymistä eikä vajaavaltainen myyjä ollut täysivaltaisena hyväksynyt sitä. Kauppa julistettiin kokonaisuudessaan pätemättömäksi.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Kuopion kihlakunnanoikeudessa

Viljam Vannisen kuolinpesän osakkaat Tyyne Ilona, Seppo Tapio ja Tarmo Kalervo Vanninen sekä Merja Hellevi Parviainen, omaa sukua Vanninen, ovat Reino Ilmari Heiskaselle 18.2.1984 tiedoksi annetun haasteen nojalla kanteessaan kertoneet että he olivat 2.2.1970 allekirjoitetulla kauppakirjalla myyneet Siilinjärven kunnan Kasurilan kylässä olevasta Purolan tilasta RN:o 15:45 noin 0,5 hehtaarin suuruisen määräalan Heiskaselle. Tyyne Ilona Vanninen oli allekirjoittanut kauppakirjan, paitsi omasta puolestaan ja valtakirjalla Seppo Tapio ja Tarmo Kalervo Vannisen puolesta, tuolloin vielä alaikäisen Parviaisen holhoojana. Kaupalle ei ollut hankittu oikeuden hyväksymistä eikä Parviainen, joka oli syntynyt 20.6.1951, ollut hyväksynyt sitä täysi-ikäiseksi tultuaan. Tämän vuoksi kuolinpesän osakkaat ovat vaatineet, että määräalan kauppa julistetaan mitättömäksi ja Heiskanen velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Vastine

Kanteesta kuultuna Heiskanen on vaatinut sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Täysivaltaisilla myyjillä ei ollut perustetta vaatia kaupan mitättömäksi julistamista. Vaikka kauppa ei sitonutkaan Parviaista, ei hänelläkään ollut perustetta kaupan mitättömäksi julistamiseksi. Hänen oikeutensa määräalaan Purolan tilan yhteisomistajana selviäisi myöhemmin suoritettavassa jakotoimituksessa, jolloin vasta oli todettavissa, loukkasiko määräalan kauppa hänen oikeuttaan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 17.5.1984

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Viljam Vannisen kuolinpesän osakkaat Tyyne Ilona Vanninen omasta puolestaan ja alaikäisen lapsensa Merja Hellevi Vannisen holhoojana sekä Seppo Tapio ja Tarmo Kalervo Vanninen olivat 2.2.1970 allekirjoitetulla kauppakirjalla myyneet kuolinpesään kuuluvasta Siilinjärven kunnan Kasurilan kylässä olevasta Purolan tilasta RN:o 15:45 noin puolen hehtaarin suuruisen määräalan Heiskaselle 2.500 markan kauppahinnasta. Sanotulle kaupalle ei ollut hankittu alaikäisen Merja Hellevi Vannisen osalta oikeuden lupaa eikä hän myöskään täysi-ikäiseksi tultuaan ollut hyväksynyt sitä. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on holhouslain 39 ja 41 §:n nojalla julistanut kaupan kokonaisuudessaan mitättömäksi ja velvoittanut Tyyne Ilona Vannisen myötäpuolineen suorittamaan heti kuitin saadessaan kauppahinnan 2.500 markkaa Heiskaselle takaisin. Asian laatuun nähden Tyyne Ilona Vannisen myötäpuolineen oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 21.5.1987

Hovioikeus, jossa Heiskanen oli hakenut muutosta, on lausunut, että kauppakirjan ehtojen mukaan kuolinpesän kaupantekohetkellä täysi-ikäiset osakkaat eivät olleet asettaneet kaupan pätevyyden ehdoksi sitä, että holhoustuomioistuin hyväksyy kaupan alaikäisen myyjän osalta, eikä sellaista ollut näytetty muutenkaan edellytetyn. Jutussa ei ollut myöskään näytetty, ettei Parviainen voisi saada laillisen perimysjärjestyksen mukaan hänelle kuuluvaa osaa tilasta sen myymättä jääneestä osasta. Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, julistanut puheena olevan määräalan kaupan mitättömäksi vain siltä osin kuin sillä oli myyty Parviaiselle kuuluvaksi katsottava osuus määräalasta ja hylännyt Heiskasen kauppahinnan palauttamista koskeneen vaatimuksen Parviaisen osalta ennenaikaisena ja Vannisten osalta Jutun lopputulokseen nähden sekä vapauttanut Parviaisen ja Vanniset suorittamasta Heiskaselle kihlakunnanoikeudessa tuomittuja 2.500 markkaa. Oikeudenkäyntikulujen osalta kihlakunnanoikeuden päätös on jätetty pysyväksi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa on myönnetty 24.8.1987. Valituksessaan Tyyne Ilona Vanninen myötäpuolineen on pyytänyt, että heidän kanteensa hyväksytään kokonaisuudessaan ja Heiskanen velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa jutussa. Heiskanen on antanut pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Purolan tilan, josta kysymyksessä oleva määräala on 2.2.1970 myyty Heiskaselle, ovat omistaneet 12.9.1968 kuollut Viljam Vanninen ja hänen aviopuolisonsa Tyyne Ilona Vanninen. Näillä on ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Kaupan tapahtuessa ositusta ja perinnönjakoa Viljam Vannisen jälkeen ei ollut toimitettu. Myyjinä kaupassa ovat olleet Tyyne Ilona Vanninen omasta puolestaan ja Vannisten tuolloin vajaavaltaisen tyttären Merja Hellevi Vannisen, nykyään Parviainen, holhoojana sekä Vannisen puolisoiden muut, täysivaltaiset lapset. Luovutukselle ei ole hankittu Parviaisen vajaavaltaisuuden edellyttämää holhouslain 39 ja 41 §:ssä tarkoitettua tuomioistuimen lupaa tai hyväksymistä. Parviainen ei ole täysivaltaisena hyväksynyt kauppaa. Määräala, joka käsitti 0,785 hehtaarin tilasta noin 0,5 hehtaaria, on myyty Heiskaselle yhtenä kokonaisuutena. Edellä mainitun luvan tai hyväksymisen puuttumisen vuoksi kauppa on kokonaisuudessaan pätemätön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi Tyyne Ilona Vannisen myötäpuolineen on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.