KKO 1990:82

(21.6.1990, 1849, S 89/1425)

Holhous — Oikeudenkäyntimenettely — Tutkimatta jättäminen

Holhouslautakunnan holhouslain 48 §:n nojalla antama neuvo ei ollut sellainen saman lain 46 §:ssä tarkoitettu holhouslautakunnan päätös, joka voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Muutoksenhaku holhouslautakunnan neuvon johdosta jätettiin tutkimatta.

Asian aikaisempi käsittely

Hakemus Rovaniemen kaupungin holhouslautakunnalle

Rauno Kaarlo Lohi, jonka Rovaniemen kihlakunnanoikeus oli 25.4.1988 määrännyt 8.1.1898 syntyneen Hilda Ester Holman uskotuksi mieheksi huolehtimaan tämän taloudellisista asioista, on Rovaniemen kaupungin holhouslautakunnassa esittämillään perusteilla katsonut, ettei ollut Holman edun mukaista ottaa vastaan omaisuutta hänen ja hänen 28.12.1987 kuolleen miehensä keskinäisen testamentin nojalla, ja pyytänyt holhouslautakunnalta holhouslain 48 §:n mukaista neuvoa siitä, saattoiko hän uskotun miehen toimessaan kieltäytyä vastaanottamasta testamenttiin perustuvaa oikeutta.

Holhouslautakunnan ratkaisu 15.12.1988

Holhouslautakunta on ratkaisunaan lausunut, että jos uskottu mies luopuisi testamentista menettäisi Holma testamentin perusteella hänelle tulevat 396.698 markkaa josta hän tosin joutui maksamaan perintöveroa 35.473,81 markkaa. Lisäksi hänen hoitomaksunsa terveyskeskukselle testamentin johdosta nousisi 10.000 markalla vuodessa. Nämä vähennyksetkin huomioon ottaen Holma saisi testamentin perusteella huomattavan taloudellisen hyödyn.

Holhouslain 35 §:n mukaan uskottu mies ei saanut lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Oikeuskirjallisuudessa tämän lahjoituskiellon oli katsottu koskevan myös vastikkeettomia jäämistöoikeudellisia disponointeja, joten uskottu mies ei ollut oikeutettu luopumaan perinnöstä päämiehensä puolesta. Uskotulla miehellä ei lahjoituskiellosta johtuen ollut myöskään oikeutta hyväksyä sellaista testamenttia, joka rajoitti hänen päämiehensä oikeutta perintöön. Uskottu mies ei ollut oikeutettu ryhtymään tällaisiin oikeustoimiin, vaikka siihen olisi osoitettavissa järkevä syy.

Holhouslautakunta on katsonut, että hakemuksessa selostettu menettely rinnasteinen edellä mainittuihin vastikkeettomiin jäämistöoikeudellisiin disponointeihin.

Näin ollen holhouslautakunta on holhoustein 48 §:n mukaisena lausuntonaan esittänyt, että hakemuksessa tarkoitettu menettely ei holhouslain 33 ja 35 §:n nojalla kuulunut uskotun miehen toimivaltaan, vaikka siihen olisi osoitettavissakin hakemuksessa tarkoitettuja mahdollisesti hyväksyttäviä syitä. Lohen ei siten tullut ryhtyä selostamiinsa toimenpiteisiin, vaan hänen tuli ryhtyä asianmukaisiin toimiin testamentin ottamiseksi vastaan päämiehensä Hilda Ester Holman puolesta.

Lisäksi holhouslautakunta on ratkaisussaan ilmoittanut, että Lohella oli holhousluin 46 §:n nojalla oikeus saattaa asia kihlakunnanoikeuden tutkittavaksi.

Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätös 14.3.1989

Kihlakunnanoikeus, jonka tutkittavaksi Lohi oli saamansa muutoksenhakuosoituksen mukaisesti saattanut asian, on, kuultuaan holhouslautakuntaa, jättänyt asian holhouslautakunnan ratkaisun varaan.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 10.10.1989

Hovioikeus, jonne Lohi oli valittamalla saattanut asian, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Lohelle on myönnetty valituslupa 25.1.1990. Hän on valituksessaan toistanut holhouslautakunnalle esittämänsä vaatimuksen.

Rovaniemen kaupungin holhouslautakunta on antanut valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 21.6.1990

Perustelut

Rovaniemen kaupungin holhouslautakunnan holhouslain 48 §:n nojalla antama neuvo ei ole sellainen saman lain 46 §:ssä tarkoitettu holhouslautakunnan päätös joka voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Tämän vuoksi alempien oikeuksien ei olisi tullut ottaa Lohen holhouslautakunnan neuvon johdosta tekemää valitusta tutkittavakseen.

Päätöslauselma

Alempien oikeuksien ratkaisut kumotaan ja niiden antamat lausunnot poistetaan.