KKO 1993:115

(27.9.1993, 3281, S 92/1319)

Oikeudenkäyntimenettely - Asianosaisen kuuleminen - Ylimääräinen muutoksenhaku - Kantelu

Eräitä lähisukulaisia ei ollut kuultu määrättäessä uskottua miestä, vaikka kuuleminen olisi ollut tarpeen ilmeisen eturistiriidan vuoksi. Määräys poistettiin kantelun johdosta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohdan nojalla, kun laiminlyönnistä katsottiin uskotun miehen toiminnasta esitetyn selvityksen perusteella aiheutuneen haittaa. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Ylitornion kihlakunnonoikeuden päätös 24.10.1990

Kihlakunnanoikeus on Anni Kyllikki K:n ja Eeva Annikki M:n hakemuksesta holhouslain 66 §:n nojalla määrännyt Ylitorniosta olevan kaivinkoneenkuljettajan Aarne Matti Jaakon uskotuksi mieheksi valvomaan K:n ja M:n äidin A:n etua ja oikeutta siinä ositustoimituksessa, jossa K ja M halusivat selvittää perintönsä 20.1.1970 kuolleen isänsä B:n jälkeen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 21.7.1992

Sulo Antero T, Aili Maria V, Leila Maria T alaikäisen lapsensa Senja Marjaana T:n holhoojana, Irja Aulikki T ja Tarja Tuulikki S olivat hovioikeuteen 7.4.1992 saapuneessa kantelukirjelmässä vaatineet kihlakunnanoikeuden päätöksen poistamista tuomiovirheen perusteella oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 ja 4 kohtien nojalla, koska heitä ei A:n lähimpinä perillisinä ollut kuultu uskottua miestä määrättäessä. Hovioikeus on todennut, että kihlakunnanoikeuden päätös oli 31.10.1990 saanut lainvoiman. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettuun oikeudenkäyntivirheeseen perustettuna kantelu olisi saman luvun 2 §:n mukaan pitänyt tehdä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös oli saanut lainvoiman. Sanottuun oikeudenkäyntivirheeseen perustettuna kantelu oli tehty myöhään. Hovioikeus on tämän vuoksi jättänyt kantelun tuolta osin tutkimatta mutta tutkinut sen siltä osin kuin se oli perustunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohtaan. Kun Sulo Antero T ja hänen myötäpuolensa eivät olleet näyttäneet, että he olisivat kärsineet haittaa kihlakunnanoikeuden päätöksestä, hovioikeus on hylännyt kantelun tutkituksi tulleelta osalta.

Hovioikeus on velvoittanut Sulo Antero T:n myötäpuolineen yhteisvastuullisesti maksamaan K:lle ja M:lle yhteisesti korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa on myönnetty 19.11.1992.

Sulo Antero T ja hänen myötäpuolensa ovat vaatien hovioikeuden päätöksen kumoamista toistaneet kantelukirjelmässään esittämänsä vaatimukset sekä vaatineet, että heille palautetaan menetetty määräaika siltä osin kuin heidän kantelunsa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun I §:n 4 kohdan nojalla on myöhään tehtynä jätetty tutkimatta. Lisäksi he ovat vaatineet, että heidät vapautetaan velvollisuudesta korvata K:n ja M:n oikeudenkäyntikulut sekä että nämä velvoitetaan korvaamaan Sulo Antero T:n ja hänen myötäpuoliensa oikeudenkäyntikulut korkoineen hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

K ja M ovat antaneet pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 27.9.1993

Perustelut

K ja M ovat kihlakunnanoikeudessa pyytäneet uskotun miehen määräämistä sairauden vuoksi oikeustoimikelvottomalle äidilleen A:lle ositustoimitukseen, jossa K ja M halusivat selvittää perintönsä vuonna 1970 kuolleen isänsä B:n jälkeen. Hakemuksessaan he ovat katsoneet, ettei äidin ensimmäisen avioliiton lapsia ollut tarpeen uskottua miestä määrättäessä kuulla, koska näillä ei ollut mitään etuja valvottavanaan B:n kuolinpesässä. Kihlakunnanoikeus on hakemuksen mukaisesti määrännyt Aarne Matti Jaakon A:n uskotuksi mieheksi varaamatta tämän ensimmäisestä avioliitosta oleville lapsille Sulo Antero T:lle ja Aili Maria V:lle sekä samasta avioliitosta olleen lapsen, sittemmin edesmenneen Toivo Johannes T:n lapsille Senja Marjaana T:lle, Irja Aulikki T:lle ja Tarja Tuulikki S:lle tilaisuutta tulla asiassa kuulluiksi.

Uskottua miestä on tarvittu valvomaan A:n etua osituksessa, jossa on kysymys myös hänen lähisukulaistensa eduista. Yhdenvertaisen kohtelun periaate olisi vaatinut, että kaikille A:n lapsille tai näiden elossa oleville oikeudenomistajille olisi tällöin varattu tilaisuus tulla kuulluiksi uskottua miestä määrättäessä. Asiassa ei ole edes väitetty, että tästä olisi aiheutunut kohtuutonta ajanhukkaa. Sulo Antero T:n ja hänen myötäpuoltensa kuulemiseen olisi ollut erityistä syytä senkin takki, että A:n kahdesta eri avioliitosta olevien lasten edut saattoivat joutua keskenään ristiriitaan siinä ositustoimituksessa, jossa uskotun miehen oli määrä edustaa A:ta. K ja M sekä uskottu mies Jaako ovat 2.1. ja 15.1.1992 allekirjoittaneet ositus- ja perinnönjakokirjan B:n jälkeen sitoutuen olemaan sitä moittimatta. Sulo Antero T ja hänen myötäpuolensa ovat arvostelleet toimitusta katsoen, ettei siinä ollut menetelty lain mukaisesti ja että A:n eduista ja oikeuksista oli perusteettomasti luovuttu muun muassa ottamalla osituksen piiriin sellaistakin omaisuutta, jonka tämä oli saanut ositusperusteen syntymisen jälkeen. Kun arvostelua ei esitetyn selvityksen perusteella voida pitää ilmeisen aiheettomana, kuulemisen laiminlyömisestä on katsottava aiheutuneen Sulo Antero T:lle ja hänen myötäpuolilleen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettua haittaa.

Lainkohdat

Holhouslaki 47 §

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 2 kohta

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja kihlakunnanoikeuden päätös poistetaan.

K ja M velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvausta Sulo Antero T:n, Aili Maria V:n, Senja Marjaana T:n, Tarja Aulikki T:n ja Tarja Tuulikki S:n yhteisistä oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1 500 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antamisesta lukien sekä Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Haarmann, Roos (eri mieltä), Tulokas ja Lehtimaja

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Roos. A on sielullisen sairauden vuoksi kykenemätön itse osallistumaan ositukseensa ja hänelle on sen vuoksi holhouslaho 66 §:m nojalla määrättävä uskottu mies. Lain 47 §:stä ja 70 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen ja oikeuskäytännössä omaksutun kannan (KKO 1981 II 145) mukaan oikeuden on pitänyt varata hänen lähiomaisilleen tilaisuus tulla kuulluiksi uskotun miehen määräämisestä. Kun kysymys on A:n edun valvomisesta, tuo tilaisuus on varattava kaikille lähiomaisille, riippumatta siitä, mikä on heidän oma etunsa osituksissa, joita varten uskotun miehen määräys on ollut tarpeen. Kihlakunnanoikeus on määrännyt uskotun miehen A:n toisesta avioliitosta olevien lasten hakemuksesta, varaamatta hänen ensimmäisestä avioliitostaan oleville jälkeläisilleen tilaisuutta tulla kuulluiksi, vaikkei estettä siihen ole ilmennyt. Tämä on oikeudenkäyntivirhe.

Sulo Antero T ja hänen myötäpuolensa ovat osoittaneet, etteivät he olisi hyväksyneet lainopillista koulutusta vailla olevaa Jaakkoa uskotuksi mieheksi edunvalvontatehtävään, joka on käsittänyt ositukset kahdesta kauan sitten päättyneestä avioliitosta. He ovat siten A:n edunvalvojina kärsineet haittaa kihlakunnanoikeuden heitä kuulematta tekemästä ratkaisusta määrätä Jaakon A:n uskotuksi mieheksi. Näillä perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden päätöksen lopputulokseen.