KKO 1995:210.

(12.12.1995, 5101, S 95/642)

Holhous - Uskottu mies Oikeudenkäyntimenettely-Asianosaisen kuuleminen-Ylimääräinen muutoksenhakukantelu

Käräjäoikeus oli holhouslautakunnan hakemuksesta määrännyt A:lle uskotun miehen kuulematta A:ta henkilökohtaisesti. Uskottua miestä määrättäessä ei ollut noudatettava, mitä holhouslain 18§:ssä säädetään holhottavaksi esitetyn henkilökohtaisesta kuulemisesta holhottavaksi julistamista koskevassa asiassa. Käräjäoikeudella ei siten ollut velvollisuutta kuulla A:ta henkilökohtaisesti. A:n kantelu ei antanut aihetta toimenpiteisiin. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 7.9.1994

Käräjäoikeus oli Helsingin kaupungin holhouslautakunnan hakemuksesta, koska A oli sairauden vuoksi kykenemätön hoitamaan asioitaan, holhouslain 66 §:n nojalla määrännyt A:n uskotuksi mieheksi Helsingin kaupungin virkaholhoojan hoitamaan holhoojan vastuulla A:n taloudellisia asioita.

Kantelu Helsingin hovioikeudessa

A oli kantelukirjoituksessaan kertonut, että holhouslautakunta oli 7.9.1994 käräjäoikeudelle antamassaan hakemuksessa pyytänyt, että käräjäoikeus määrää Helsingin kaupungin virkaholhoojan A:lle uskotuksi mieheksi hoitamaan A:n taloudellisia asioita. Hakemukseen oli liitetty A:n 12.7.1994 allekirjoittama suostumus uskotun miehen määräämiseen sekä 5.7.1994 päivätty lääkärinlausunto. Lääkärinlausunnon mukaan A ei sairautensa vuoksi kyennyt asianmukaisesti hoitamaan asioitaan. Lääkäri oli A:n isän suosituksesta ja A:n suostumuksella suositellut uskotun miehen määräämistä A:lle tämän taloudellisten asioiden hoitoa varten. Lausunnossaan lääkäri oli myös todennut, että A:ta ei sairautensa vuoksi voitu kuulla oikeudessa uskotun miehen määräämistä koskevassa asiassa. Käräjäoikeus oli ratkaissut asian kuulematta A:ta tai hänen vanhempiaan ja varaamatta heille tilaisuutta tulla hakemuksen johdosta kuulluiksi. Käräjäoikeus oli 7.9.1994 antamallaan päätöksellä määrännyt virkaholhoojan A:n uskotuksi mieheksi.

A oli edelleen kertonut, että hänen vanhempansa eivät olleet antaneet suostumusta uskotun miehen määräämiseen eivätkä muutakaan kirjallista lausuntoa. A:n itsensä antamalle suostumukselle ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä, koska hän oli sen allekirjoittaessaan ollut voimakkaan lääkityksen vaikutuksen alainen ja koskei hän ollut mieltänyt, mistä asiassa oli ollut kyse. Käräjäoikeudelle esitetty lääkärinlausunto oli

kuvannut A:n tilaa vain sellaisena kuin se oli ollut lausuntoa annettaessa. A:n kirjoituksensa oheen liittämästä 19.8.1994 päivätystä sairauskertomuksesta ilmeni, että A oli ollut sairaalahoidossa 30.6.-18.8.1994 ja että jo hoitojakson loppupuolella hänen sekavuustilansa oli mennyt ohi ja hän oli elokuun puolivälistä lähtien ollut orientoitunut. Koska A oli holhouslautakunnan hakemuksen tekemisen aikaan ollut täysin oikeustoimikelpoinen, häntä olisi tullut kuulla hakemuksen johdosta käräjäoikeudessa. Kun käräjäoikeus oli A:ta kuulematta ja varaamatta hänelle tilaisuutta esittää asiassa selvitystä, tehnyt päätöksensä, josta A kärsi haittaa, hän oli vaatinut, että käräjäoikeuden päätös tuomiovirheen perusteella poistetaan.

Helsingin hovioikeuden päätös 24.1.1995

Hovioikeus totesi, että A oli 12.7.1994 allekirjoittanut suostumuksensa uskotun miehen määräämiseen. Käräjäoikeudelle esitetyn, uskotun miehen määräämistä varten 5.7.1994 annetun lääkärinlausunnon mukaan A:ta ei ollut voitu kuulla oikeudessa. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeudella oli ollut perusteltu aihe ottaa hakemus tutkittavakseen A:ta kuulematta tai vaatimatta enempää selvitystä A:n henkilökohtaisen kuulemisen mahdollisuudesta, kun otettiin huomioon, että lääkärinlausunto oli annettu vain noin kaksi kuukautta ennen käräjäoikeuden päätöstä ja kun asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta olettaa A:n terveydentilan muuttuneen. Lääkärinlausunnosta myös ilmeni, että A tarvitsi uskotun miehen hoitamaan taloudellisia asioitaan. Uskotun miehen määräämisellä ei ollut puututtu A:n oikeustoimikelpoisuuteen. Ottaen huomioon uskotun miehen määräyksen tarkoituksen ja sisällön hovioikeus katsoi, ettei A:lle ollut aiheutunut haittaa käräjäoikeuden päätöksestä.

A:n vanhemmille ei ollut varattu tilaisuutta tulla käräjäoikeudessa kuulluiksi. Mainitusta lääkärinlausunnosta kuitenkin ilmeni, että A:n sairaalahoidon aikana oli tavattu A:n isä ja että hän oli suositellut lääkärille uskotun miehen määräämistä. A:n vanhemmat eivät olleet kannelleet päätöksestä. Nämä ja muutkin asiakirjoista ilmenevät seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, ettei asiassa tältäkään osin ollut tapahtunut sellaista oikeudenkäyntivirhettä, jonka voitaisiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen asian lopputulokseen. Näin ollen käräjäoikeuden päätöstä ei ollut syytä poistaa.

Hovioikeus totesi, että kantelun hylkääminen ei estänyt A:ta tekemästä käräjäoikeudelle hakemusta uskotun miehen vapauttamiseksi tehtävästään.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että kantelu ei antanut aihetta toimenpiteisiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Uoti, Brax (eri mieltä) ja Haapamäki, joka myös esitteli asian.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto.

Hovioikeudenneuvos Brax. Käräjäoikeus on määrännyt A:lle uskotun miehen hoitamaan hänen taloudellisia asioitaan kuulematta häntä henkilökohtaisesti hakemuksen johdosta tai varaamatta hänelle tilaisuuden tulla hakemuksen johdosta kuulluksi, vaikka estettä A:n kuulemiselle ei ole ollut. A on kantelukirjoituksessaan ilmoittanut vastustavansa uskotun miehen määräämistä. Asiassa on siten tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettu tuomiovirhe, jonka vuoksi päätös on poistettava. Sillä seikalla, onko käräjäoikeus päätöstä antaessaan tiennyt tai sen pitänyt tietää siitä, että A:n kuulemiselle henkilökohtaisesti ei ole estettä, ei ole merkitystä asian arvostelulle.

Sen vuoksi poistan käräjäoikeuden päätöksen ja palautan asian käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viipymättä hovioikeuden päätöksen saatua lainvoiman ottaa asia uudelleen tutkittavakseen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. A toisti kantelukirjelmässään esittämänsä vaatimuksen käräjäoikeuden päätöksen poistamisesta tuomiovirheen perusteella ja vaati hovioikeuden päätöksen siltä osin kumottavaksi.

Helsingin kaupungin holhouslautakunta antoi pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 12.12.1995

Perustelut

Holhouslain 70 §:ssä säädetään tosin, että mitä holhouksesta on tuossa laissa säädetty, sitä on eräin lainkohdassa mainituin poikkeuksin noudatettava myös uskotun miehen toimeen nähden. Tuosta lainkohdasta ei kuitenkaan seuraa, että jo uskottua miestä määrättäessä olisi vastaavasti noudatettava, mitä holhouslain 18 §:ssä (368/83) säädetään holhottavaksi esitetyn henkilökohtaisesta kuulemisesta holhottavaksi julistamista koskevassa asiassa. Sillä, joka on julistettu holhottavaksi, ei holhouslain 20§:n (368/83) mukaan ole oikeutta itse määrätä omaisuudestaan eikä tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia, ellei laissa ole toisin säädetty. Uskotun miehen määrääminen henkilölle sen sijaan ei rajoita tämän oikeutta määrätä omaisuudestaan tai tehdä sopimuksia taikka muita oikeustoimia. Näin ollen ja kun holhouslain 70 §:n sanamuotokaan ei sitä edellytä, ei uskottua miestä määrättäessä ole perusteltua soveltaa lain 18 §:n säännöstä holhottavaksi esitetyn henkilökohtaisesta kuulemisesta. Käräjäoikeudelle on esitetty A:n 12.7.1994 allekirjoittama suostumus siihen, että hänelle määrätään uskottu mies, sekä uskotun miehen määräämistä varten 5.7.1994 annettu lääkärinlausunto, jonka mukaan A:ta ei ole voitu kuulla oikeudessa. Käräjäoikeudella ei ole ollut syytä epäillä, ettei A:n antama suostumus olisi pätevä ja edelleen voimassa. Näin ollen käräjäoikeudella ei ole ollut aihetta kuulla A:ta henkilökohtaisesti tai edes erikseen varata hänelle tilaisuutta tulla kuulluksi.

Laissa ei ole säännöstä, joka velvoittaisi tuomioistuimen asiassa, joka koskee uskotun miehen määräämistä täysi-ikäiselle, kuulemaan tämän vanhempia, vaan kuuleminen on tuomioistuimen harkinnassa. Sitä, ettei käräjäoikeus ole varannut A:n vanhemmille tilaisuutta tulla asiassa kuulluiksi, ei voida pitää oikeudenkäyntivirheenä

Niin kuin hovioikeus on päätöksessään todennut, kantelun hylkääminen ei estä A:ta tekemästä käräjäoikeudelle hakemusta uskotun miehen vapauttamiseksi tehtävästään.

Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Suhonen (eri mieltä), Möller ja Kivinen. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Nuorempi oikeussihteeri Ekblom- Wörlund. Korkein oikeus lausunee: Perustelut

A on katsonut, että käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti määrätessään hänelle uskotun miehen kuulematta häntä henkilökohtaisesti holhouslautakunnan hakemuksen johdosta.

Holhouslain 70§:ssä säädetään tosin, että mitä holhouksesta on tuossa laissa säädetty, sitä on eräin lainkohdassa mainituin poikkeuksin noudatettava myös uskotun miehen toimeen nähden. Tuosta lainkohdasta ei kuitenkaan seuraa, että jo uskottua miestä määrättäessä olisi vastaavasti noudatettava, mitä holhouslain 18 §:ssä (368/83) säädetään holhottavaksi esitetyn henkilökohtaisesta kuulemisesta holhottavaksi julistamista koskevassa asiassa. Sillä, joka on julistettu holhottavaksi, ei holhousluin 20 §:n (368/83) mukaan ole oikeutta itse määrätä omaisuudestaan eikä tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia, ellei laissa ole toisin säädetty. Uskotun miehen määrääminen henkilölle sen sijaan ei rajoita tämän oikeutta määrätä omaisuudestaan tai tehdä sopimuksia taikka muita oikeustoimia. Näin ollen ja kun holhouslain 70§:n sanamuotokaan ei sitä edellytä, ei uskottua miestä määrättäessä ole perusteltua soveltaa lain 18 §:n säännöstä holhottavaksi esitetyn henkilökohtaisesta kuulemisesta.

Laissa ei siten ole säännöstä, joka velvoittaisi tuomioistuinta kuulemaan henkilökohtaisesti henkilöä, jolle on esitetty määrättäväksi uskottu mies tai joka itse on sitä pyytänyt.

Holhouslautakunnan uskotun miehen määräämistä koskevan 6.9.1994 päivätyn hakemuksen liitteenä on käräjäoikeudelle annettu 5.7.1994 päivätty lääkärinlausunto. Siitä ilmenee, että A sairastaa paranoidistyyppistä skitsofreniaa, josta häntä oli hoidettu vuodesta 1986 lähtien neljä kertaa sairaalassa. Hän oli ollut hoidettavana Hesperian sairaalassa 30.6.1994 lähtien. Tätä ennen hän oli ollut avohoidossa mielenterveystoimistossa. Lausunnossa suositellaan uskotun miehen määräämistä taloudellisten asioiden hoitoa varten ja todetaan, että sairautensa vuoksi A ei kykene ymmärtämään omaa tilaansa eikä hoitamaan adekvaatisti asioitaan. Sairauden vuoksi A:ta ei lääkärin mukaan voitu kuulla oikeudessa.

Käräjäoikeudelle oli myös annettu A:n kirjallinen suostumus uskotun miehen määräämiselle. Suostumus oli päivätty 12.7.1994 eli lääkärinlausunnon jälkeen. Lääkärinlausunnon valossa jää epävarmaksi oliko A tuolloin kyennyt asianmukaisella tavalla ilmoittamaan suhtautumisensa uskotun miehen määräämiseen.

Käräjäoikeuden ratkaistessa asian 7.9.1994 lääkärinlausunnon antamisesta oli kulunut yli kaksi kuukautta. Lausunnosta ei ole pääteltävissä, että A:n terveydentila olisi pysyvästi huonontunut. Tällä seikalla on merkitystä paitsi uskotun miehen määräämisen tarpeellisuutta myös kuulemista harkittaessa. Lääkärinlausunnosta ei voi tehdä yksiselitteistä johtopäätöstä, että kuuleminen olisi A:n mielenterveyden sekä hoidollisten näkökohtien kannalta ollut vahingollista siinä vaiheessa, kun asia oli käräjäoikeudessa käsiteltävänä.

Kuulemalla A:ta käräjäoikeus olisi voinut saada asiaan lisäselvitystä. Käräjäoikeudella olisi siten ollut perusteltu syy varata A:lle tilaisuuden tulla hakemuksen johdosta kuulluksi.

Asia on nyt käsiteltävänä tuomiovirhekanteluna. Uskotun miehen määräämistä koskevan lainvoiman saaneen päätöksen poistaminen edellyttää siten, että käräjäoikeudessa on tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä tarkoitettu tuomiovirhe. Kun kuuleminen on tuomioistuimen harkinnassa ei se seikka, että käräjäoikeus oli harkinnassaan päätynyt siihen, ettei A:lle varata tilaisuutta tulla kuulluksi, muodosta oikeudenkäyntivirhettä. Päätöksen poistamiseen ei siten ole edellytyksiä.

Laissa ei ole säännöstä, joka velvoittaisi tuomioistuinta ennen kuin se määrää täysi-ikäiselle uskotun miehen kuulemaan tämän vanhempia, vaan kuuleminen on tuomioistuimen harkinnassa. Myöskään sitä, ettei tuomioistuin ole varannut A:n vanhemmille tilaisuutta tulla asiassa kuulluiksi ennen uskotun miehen määräämistä A:lle, ei voida pitää sellaisena oikeudenkäyntivirheenä, jonka johdosta käräjäoikeuden päätös voitaisiin poistaa.

Päätöslauselma