L Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Tukholmassa 6.2.1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen hyväksymisestä sekä sanotun sopimuksen täytäntöönpanosta (1931/413) 1 artikla (1974/58)

1.1 artikla (1974/58) Milloin jonkin sopimusvaltion kansalainen hakee avioesteiden tutkimista tai kuuluttamista toisen sopimusvaltion viranomaiselta, tutkitaan hänen oikeutensa mennä avioliittoon tämän valtion lain mukaan, jos jommallakummalla kihlatuista on siellä kotipaikka, mutta muuten hänen kotimaansa lain mukaan. Viimeksi mainittua lakia on kuitenkin aina sovellettava, jos hakija sitä vaatii. Jos kotimaan lakia on sovellettava, asianomainen viranomainen voi velvoittaa hakijan selvittämään oikeutensa mennä avioliittoon esittämällä siitä kotimaan viranomaisen todistuksen.

1.2 artikla (1974/58) Jos avioesteitä sopimusvaltiossa tutkittaessa sen valtion lain mukaan ei vaadita vanhempien tai holhoojan suostumusta avioliiton päättämiseen, on sellaisen henkilön osalta, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, noudatettava, mitä tämän valtion laissa säädetään sellaisen suostumuksen tarpeellisuudesta.