KM 1989:50

		KUVAILULEHTI
^Julkaisija Oikeusministeriö
		^{Julkaisun päivämäärä} 15.12.1989
^{Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri)} Holhouslakitoimikunta Juhani Wirilander (pj.) Markku Helin (s.) Désirée Söderlund (s.)		^{Julkaisun laji} toimikunnan mietintö
		^{Toimeksiantaja} oikeusministeriö
		^{Toimielimen asettamispvm} 30.12.1987
^{Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)} Holhouslakitoimikunnan mietintö Betänkande av kommissionen för revidering av förmynderskapalagen
^{Julkaisun osat} saatekirjelmä, ehdotuksen pääasiallinen sisältö, yleisperustelut, yksityiskohtaiset perustelut, lakitekstit, liitteet
^Tiivistelmä Mietinnössä ehdotetaan holhouslainsäädännön kokonaisuudistusta. Ehdotuksen keskeisiä tavoitteita ovat holhottavaksi julistamista korvaavien vaihtoehtojen kehittäminen, holhousoikeudellisen edunvalvonnan kohteeksi joutuneen henkilön oikeusturvan parantaminen sekä holhoustoimen hallinnon uudistaminen kunnallislainsäädäntöä ja tämän ajan vaatimuksia vastaavaksi. Holhoustointa koskevat tärkeimmät säännökset sisällytettäisiin holhoustoimesta annettavaan lakiin ja lakiin edunvalvonnan järjestämisestä eräissä tapauksissa. Holhouslaki (34/98) ja holhouksen järjestämisestä eräissä tapauksissa annettu laki (14/71) kumottaisiin. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi lukuisia eri laeissa olevia säännöksiä, jotka koskevat vajaavaltaista tai vajaavaltaisuuden oikeusvaikutuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettuun lakiin (677/82) ehdotetaan tehtäväksi muutoksia, jotka aiheutuvat holhoustoimen saattamisesta suunnittelu- ja valtionosuusjärjestelmän piiriin. Ehdotus on keskeisiltä osiltaan laadittu hallituksen esityksen muotoon.
^{Avainsanat (asiasanat)} holhoustoimi, holhouslautakunta, vajaavaltainen, alaikäinen, toimintakelpoisuuden rajoittaminen, edunvalvonta, edunvalvoja, virkaholhooja
^{Muut tiedot}
^{Sarjan nimi ja numero} Komiteanmietintö 1989:50		^ISSN 0356-9470	^ISBN 951-47-3162-X
^{Kokonaissivumäärä} 376	^Kieli suomi	^Hinta 175 mk	^{Luottamuksellisuus} julkinen
^Jakaja Valtion painatuskeskus		^Kustantaja Oikeusministeriö

Oikeusministeriölle

Oikeusministeriö asetti 30 päivänä joulukuuta 1987 toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin

1) selvittää holhoustoimen hallinnossa ja holhoustoimen valvonnassa ilmenneet epäkohdat ja puutteet,

2) selvittää, miten holhoustoimen hallinto ja holhoustoimen valvonta olisi uudistettava,

3) selvittää, miten holhoushain 39 ja 40 §:ää sekä niihin liittyviä holhoushain muita säännöksiä olisi tarkistettava,

4) selvittää, miten muualla lainsäädännössä on säädetty holhottavaksi julistamisen vaikutuksista ja onko tarvetta näiden säännösten tarkistamiseen, sekä

5) selvittää muut holhoustoimeen ja holhouslakein liittyvät uudistustarpeet.

Toimikunnan määräajaksi asetettiin 30.6.1989. Oikeusministeriö pidensi 25.5.1989 määräaikaa saman vuoden loppuun.

Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin professori Juhani Wirilander Helsingin yliopistosta ja jäseniksi lainsäädäntöneuvos Matti Savolainen oikeusministeriöstä, ylitarkastaja Jukka Hongell oikeusministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri, sittemmin hallitusneuvos Heikki Euramo valtiovarainministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Matti Mikkola sosiaali- ja terveysministeriöstä, oikeustieteen lisensiaatti, sittemmin oikeustieteen tohtori Markku Helin Helsingin yliopistosta, lakimies Antero Jaakkola Suomen Kaupunkiliitosta, lakimies Taisto Ahvenainen Suomen Kunnallisliitosta, jaostopäällikkö Erik Nylund Finlands svenska kommunförbundista, Vantaan holhouslautakunnan puheenjohtaja, varatuomari Esko Lähdevuori sekä Helsingin kaupungin 2. virkaholhooja, oikeustieteen kandidaatti Raili Muhonen.

Toimikunnan sivutoimisina sihteereinä ovat toimineet oikeustieteen tohtori Markku Helin sekä vt. lainsäädäntösihteeri Désirée Söderlund.

Toimikunta on työnsä kestäessä pitänyt 59 kokousta ja kuullut asiantuntijoina seuraavia henkilöitä: Pääsihteeri Raimo Lindberg ja toimistopäällikkö Aulikki Mentula sisäasiainministeriöstä, apulaisosastopäällikkö Ilkka Suojasalmi ja v.t. apulaisosastopäällikkö Anne Manninen sosiaali- ja terveysministeriöstä, ylilääkäri Kerstin Kronqvist lääkintöhallituksesta, toimistopäällikkö Heikki Lehtola patentti- ja rekisterihallituksesta, lakimies Erkki Kemppainen ja lakimies Riitta Kuusisto sosiaalihallituksesta, ylijohtaja Hannu Tulkki väestörekisterikeskuksesta, kihlakunnantuomari Sune Carlsson Ahvenanmaan tuomiokunnasta, kihlakunnantuomari Kalevi Nissinen Hyvinkään tuomiokunnasta, pormestari Juha Kettunen Kuopion raastuvanoikeudesta, holhouslautakunnan puheenjohtaja varatuomari Reijo Parantainen Lahden kaupungin holhouslautakunnasta, holhouslautakunnan puheenjohtaja arkkitehti Leena Valjus Oulun kaupungin holhouslautakunnasta sekä varatuomari Outi Kari-Granfors, varatuomari Esko Nummela ja virkaholhooja Liisa Rodas Virkaholhoojat ryöstä. Apulaisprofessori Matti Pellonpää on oikeusministeriön määräämänä asiantuntijana tarkastanut ehdotuksen Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten kannalta

Toimikunta suoritti holhoushallinnon nykytilaa ja voimavaroja koskevan kyselyn, joka osoitettiin kaikille holhouslautakunnille. Kyselyyn saatiin vastaus 399 holhouslautakunnalta. Vastausten tulostamisesta huolehti oikeustieteen kandidaatti Jarmo Salmi.

Toimikunta vieraili 5.-6.5.1988 Suomen Kaupunkiliiton järjestämällä holhoustoimen kurssilla keskustelemassa holhouslainsäädännön uudistamistarpeista eri puolilta maata olevien holhouslautakuntien jäsenten ja puheenjohtajien kanssa. Puheenjohtaja Wirilander ja sihteeri Helin ovat myöhemmin jatkaneet vastaavaa yhteydenpitoa Suomen Kaupunkiliiton ja Suomen Kunnallisliiton järjestämissä holhoustoimen koulutustilaisuuksissa.

Toimikunta ehdottaa holhouslainsäädännön kokonaisuudistusta. Holhouslakiin vuonna 1983 tehty osittaisuudistus sisällytettäsiin uuteen lainsäädäntöön pääosin muuttamattomana.

Holhoustointa koskevan keskeisen lainsäädännön muodostaisivat ehdotuksen makaan kaksi lakia: (1) laki holhoustoimesta ja (2) laki edunvalvonnan järjestämisestä eräissä tapauksissa.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi lukuisia yksittäisiä säännöksiä, jotka koskevat vajaavaltaista tai vajaavaltaisuuden oikeusvaikutuksia.

Saatuaan tehtävänsä päätökseen toimikunta luovuttaa kunnioittavasti mietintönsä oikeusministeriölle.

Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 1989

Juhani Wirilander

Matti Savolainen	Jukka Hongell
Heikki Euramo	Matti Mikkola
Markku Helin	Antero Jaakkola
Taisto Ahvenainen	Erik Nylund
Esko Lähdevuori	Raili Muhonen
	Désirée Söderlund

Ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle holhouslainsäädännön uudistamisesta

EHDOTUKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Mietinnössä ehdotetaan holhouslainsäädännön kokonaisuudistusta. Holhoustointa koskevat keskeiset säännökset tulisivat sisältymään holhoustoimesta annettavaan lakiin ja lakiin edunvalvonnan järjestämisestä eräissä tapauksissa. Holhouslakiin vuonna 1983 tehdyt muutokset sisällytettäisiin uuteen lakiin pääosin muuttamattomina.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi lukuisia eri laeissa olevia säännöksiä, jotka koskevat vajaavaltaista tai vajaavaltaisuuden oikeusvaikutuksia.

Toimintakelpoisuuden rajoittaminen

Holhottavaksi julistaminen ehdotetaan korvattavaksi toimintakelpoisuuden rajoittamisella. Rajoituksen sisällön vahvistaisi tuomioistuin yksittäistapauksessa esiintyvän tarpeen mukaisesti. Rajoitus voitaisiin toteuttaa sen kohteeksi joutuvan henkilön oikeustoimikelpoisuutta tai vallintaoikeutta kaventamalla. Ääritapauksissa asianomainen voitaisiin julistaa vajaavaltaiseksi. Toimintakelpoisuuden rajoituksen sisältö näkyisi tässä tapauksessa suoraan laista.

Toimintakelpoisuuden rajoittaminen olisi toissijainen järjestely. Kenenkään toimintakelpoisuutta ei olisi lupa rajoittaa, jos hänen etunsa voidaan riittävästi turvata lievemmin keinoin, esimerkiksi määräämällä hänen tuekseen edunvalvoja.

Edunvalvoja

Holhouslaissa käytetyistä nimityksistä "holhooja" ja "uskottu mies" ehdotetaan luovuttavaksi. Jaottelu on asiallisesti tarpeeton ja soveltuu huonosti ehdotettuun järjestelmään, jossa vajaavaltaisuus pyritään suurelta osin korvaamaan lievemmillä toimintakelpoisuuden rajoituksilla. Henkilöstä, joka ehdotetun lain tai sen nojalla annetun tuomioistuimen päätöksen perusteella hoitaa toisen asioita, käytetään nimitystä edunvalvoja.

Omaisuuden hoidon valvonta

Omaisuuden hoidon ennakkovalvontaa ehdotetaan tehostettavaksi ottamalla käyttöön omaisuuden hoitosuunnitelmat. Holhouslautakunta voisi tarvittaessa päättää, että tällainen suunnitelma on laadittava omaisuuden käytön ja hoidon ohjeeksi. Hoitosuunnitelman avulla voitaisiin varmistua paitsi omaisuuden huolellisesta hoitamisesta, myös siitä, että omaisuutta käytetään päämiehen hyödyksi lain tarkoittamalla tavalla.

Niiden oikeustointen luetteloa, joihin edunvalvoja tarvitsee holhousviranomaisen luvan, ehdotetaan täydennettäväksi. Luvanvaraisiksi tulisivat muun muassa asuin- ja liikehuoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden ostaminen, luovuttaminen ja panttaaminen. Lupajärjestelmää voitaisiin lisäksi tarvittaessa täydentää ottamalla omaisuuden hoitosuunnitelman vahvistamista koskevaan holhouslautakunnan päätökseen määräys, jonka mukaan edunvalvojalla ei ole oikeutta määrätä tietystä omaisuudesta ilman holhouslautakunnan suostumusta.

Omaisuuden hoidon jälkivalvontaa tehostettaisiin ottamalla lakiin nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset edunvalvojan kirjanpito- ja tilivelvollisuudesta sekä tilien tarkastuksesta. Nykyisestä laista poiketen olisi myös edunvalvojan tehtävän päättymisen johdosta tehtävä tili annettava tarkastettavaksi holhouslautakunnalle, joka tarkastuksen päätyttyä antaisi tiliä koskevan lausunnon tilityksen vastaanottamiseen oikeutetulle.

Edunvalvojan asema

Edunvalvojan asemaa ehdotetaan selvennettäväksi sisällyttämällä lakiin säännös edunvalvojan vahingonkorvausvelvollisuudesta ja täsmentämällä säännöksiä, jotka koskevat edunvalvojan edustusvaltaa sekä oikeutta palkkioon. Edunvalvojalle voitaisiin nykyistä useammissa tapauksissa makeaa palkkiota kunnan varoista, mikäli päämiehen varoista ei voida suorittaa kohtuullista palkkiota.

Holhousasioiden rekisteri

Holhouskirja ehdotetaan korvattavaksi holhousasioiden rekisterillä. Holhousasioiden rekisteriin merkittäisiin tietyin poikkeuksin ehdotetun lain nojalla annetut edunvalvontatehtävät. Rekisteri muodostaisi perustan edunvalvojien toiminnan valvonnalle. Rekisteriin merkittäisiin myös tiedot toimintakelpoisuuden rajoituksen sisällöstä. Rekisteriin tehdyistä merkinnöistä annettaisiin tietoja hyväksyttävää tarkoitusta varten.

Tarkemmat säännökset rekisteristä ja sen pitämisestä annettaisiin asetuksella.

Holhoustoimen hallinto

Holhoustoimelle ehdotetaan perustettavaksi keskusjohto. Holhoustoimen keskusjohdon tehtävät uskottaisiin oikeusministeriölle. Holhoustoimen alueellinen hallinto uskottaisiin oikeusministeriön alaisena lääninhallitukselle.

Holhoustoimen paikallishallinnosta huolehtisivat kunnat. Holhoustoimen hallintotehtävät kuuluisivat holhouslautakunnalle, joka olisi niin sanottu pakollinen lautakunta. Kunnat voisivat kuitenkin tietyin edellytyksin järjestää holhoustoimensa hallinnon yhteistoiminnassa joko kuntainliiton muodossa tai siten, että kunnan holhoustoimi annetaan toisen kunnan hoidettavaksi.

Alioikeuksien tehtäviä holhoustoimen hallinnossa vähennettäisiin. Alioikeudet eivät enää valvoisi holhouslautakuntien toimintaa eivätkä osallistuisi holhouslautakunnan puheenjohtajan ja virkaholhoojan nimittämiseen. Sitä vastoin tuomioistuimen tehtäväksi jäisi yhä lupien myöntäminen eräisiin päämiehen puolesta tehtäviin oikeustoimiin.

Virkaholhous

Kuntien tehtävänä olisi nykyiseen tapaan huolehtia siitä, että edunvalvontatehtäviin on tarvittaessa saatavissa edunvalvoja. Se voisi tapahtua joko perustamalla virkaholhoojan virkoja tai nimeämällä ja tuomioistuimelle ilmoittamalla henkilöitä, jotka ovat sitoutuneet ottamaan vastaan edunvalvontatehtäviä. Näiden, nykyisin jo tunnettujen keinojen lisäksi kunta voisi luoda edellytyksiä edunvalvojien saatavuudelle suorittamalla kunnan varoista palkkiota edunvalvontatehtävän vastaanottaneelle henkilölle.

Valtionosuus

Toimintaan, jonka kunta järjestää ehdotettujen lakien nojalla, suoritettaisiin valtionosuutta siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa (677/82) säädetään. Aikaisempien lakien nojalla järjestetty toiminta tulisi lain voimaantullessa sellaisenaan valtionosuuden piiriin. Valtionosuuteen oikeuttavan toiminnan laajentaminen tapahtuisi edellä mainittuun lakiin sisältyvän suunnittelujärjestelmän puitteissa.

Lakien voimaantulo

Ehdotetut lait on tarkoitettu saatettavaksi voimaan vuoden alusta. Suunnittelu- ja valtionosuuslain suunnittelua koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin jo lakien voimaantuloa edeltävän vuoden aikana.

Lait voisivat tulla voimaan noin vuoden kuluttua siitä, kun eduskunta on ne hyväksynyt.

S I S Ä L L Y S L U E T T E L O

YLEISPERUSTELUT

1. Holhouslainsäädännön merkitys ja tehtävä

2. Ehdotuksen keskeiset tavoitteet

3. Ehdotuksen valmistelu

4. Nykyinen tilanne, sen arviointi ja uudistusehdotukset

4.1. Vajaavaltaisuus

Vajaavaltaisuus holhouslainsäädännössä

Vajaavaltaisuus muussa lainsäädännössä

4.2. Holhoustoimi ja huolto

4.3. Toimintakelpoisuuden rajoittaminen